sunnuntai 17. elokuuta 2014

Suomi on nettohyväntekijä - halusimmepa sitä tai emme


Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta arvostella Suomea kansainvälisessä viitekehyksessä, mitä tulee muiden maiden ja kansalaisten taloudelliseen auttamiseen.

Tarkastellaanpa hieman niitä eriä, joita suomalaiset veronmaksajat rahoittavat suorasti verojen kautta, ja epäsuorasti hurjasti kasvavan julkisen velan kautta.

(Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on n. 55 miljardia euroa / vuosi. Uutta valtion velkaa otettiin 9 miljardia vuonna 2013.)



1 Kehitysapu

Kehitysapuun on käytetty 5,3 miljardia dollaria 2002-2010 välillä (linkki). Näin ihan virallisen lähteen, KEPA:n mukaan. Summa on n. 580 miljoonaa per vuosi, eli vähän päälle 1 % vuotuisesta valtionbudjetista.



2 Eurokriisimaiden tukeminen

On hyvin kyseenalaista miksi LÄNSIMAISIA JA PITKÄLLE DEMOKRATISOITUNEITA TEOLLISUUS- JA MARKKINATALOUSMAITA tulee auttaa, mutta myös näille Suomi syytää rahaa.

Kuitenkin Suomi on käyttänyt sitten eurokriisin puhjettua 4,4 miljardia euroa (linkki) näiden maiden tukemiseen, ja kaikki takaukset ja vastuut ovat 7,6 miljardia (linkki).



3 Suomessa toimivien NGO-järjestöjen tukeminen

Lähtökohtaisesti osa Suomessa toimivista NGO-järjestöistä välittää apua ulkomaille, joten tämä on epäsuoraa tukea Suomen ulkopuolelle.

En onnistunut sinnikkään googletuksenkaan jälkeen löytämään kunnon yhteenvetoa valtion avustuksista NGO-järjestöille. Tähän lienee osasyynä se, että eri ministeriöt jakavat avustuksia erikseen, eikä keskitettyä tahoa tähän ole.

Esimerkiksi Ulkoministeriön Suomen Punaiselle Ristille maksama avustus vuonna 2012 oli 19 miljoonaa euroa (linkki, PDF-vuosikertomuksen sivu 12).

Samoin Suomen valtio lahjoitti Unicefille 32 miljoonaa euroa vuonna 2012 (linkki).

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että valtion tuki eri NGO-järjestöille on satoja miljoonia euroja vuosittain.



4 Sosiaalisperäisen maahanmuuton tukeminen

Suomi ottaa vuosittain vastaan n. 16 000 maahanmuuttajaa. Tähän mennessä Suomeen on muuttanut n. 250 000 maahanmuuttajaa.

Huomattavaa tässä on se, että maahanmuuttajat EIVÄT TULE Suomeen minkään uhkatekijän, kuten sodan tai nälänhädän, ajamina. Tällaisia tulijoita kutsutaan pakolaisiksi, ja heitä otetaan Suomeen huomattavasti vähemmän, kuin de facto maahanmuuttajia.

Maahanmuuton kustannuksista on ollut puhetta, erityisesti maahanmuuttokriittisissä piireissä. Lähinnä tietysti siksi, että nykyisenkaltainen sosiaalisperäinen maahanmuutto maksaa enemmän, kuin mitä siitä saadaan hyötyä.

Maahanmuuton kustannusten arviointi on ollut vaikeaa. Vaikeaa se on ihan teoreettis-käytännölliseltä kannalta, mutta myös poliittisesti, koska politiikan vasen laita pyrkii peittämään kaiken huonon, mitä liittyy maahanmuuttoon - näin mm. Tanskassa.

Lähtökohtaisesti maahanmuuton ja maahanmuuttajista aiheutuviksi kustannuksiksi Suomessa on arvioitu n. 300 miljoonaa - 1 miljardi euroa / vuosi.



5 Ulkomaisten työntekijöiden epäsuora tukeminen työttömyys- ja sosiaalietuuksista

Suomessa työskentelee eri arvioista ja ajankohdasta riippuen 20 000 - 50 000 ulkomaista rakennustyömiestä. Samalla Suomessa on kymmeniätuhansia rakennusalan ammattilaisia ja puoliammattilaisia työttömänä.

Olen aiemmin kirjoittanut blogauksen, jossa suomalaisesta raksamiehestä on yritetty tehdä ns. eliittityöläistä. Tulos on ollut se, että suomalaiset rakennuttajat ovat kokeneet suomalaisen rakennustyömiehen verrattain kalliiksi tuottavuuteensa verrattuna, ja siksi kallistuneet itätyövoimaan.

Itätyövoiman palkkaaminen on ollut mahdollista, eikä ole aiheuttanut liiemmalti kränää ammattilaisten keskuudessa, koska suomalaiset ammattilaiset ovat työttömyys- ja sosiaalietuuksien varassa.

Käytännössä julkinen sektori maksaa halvemman työvoiman käytön työttömyys- ja sosiaalietuuksista. Siten ne ovat eräänlainen epäsuora tulonsiirto ulkomaalaisille rakennustyöntekijöille, ja heitä välittäville yrityksille.

Työttömyys- ja sosiaalimenojen kustannukset ovat seuraavat: toimeentulotuki 703,3 miljoonaa (2012), asumistuki 633 miljoonaa (2013), työttömyyspäiväraha 777,2 miljoonaa (2011). Yhteensä 2,113 miljardia.



SUMMA SUMMARUM

Suomen valtion budjetista vähintään n. 5-6 miljardia (10 %) menee kehitysapuun, eurokriisimaiden tukemiseen, NGO-järjestöjen tukemiseen, sosiaalisperäisen maahanmuuton tukemiseen, ja Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden tukemiseen.

Tuo raha ei mene kotimaahan, kuten veronalennuksiin, julkisen velan takaisinmaksuun tai infrahankkeisiin - sellaisiin kohteisiin siis jotka hyödyttäisivät Suomea ja suomalaisia.

Onko tuo raha sitten jonkinlainen kristillinen kymmenys, jonka ainakin nimellisesti kristillinen valtio, maa ja kansa käyttää muiden tukemiseen?

Kyseenalaista se on ainakin tilanteessa, jossa valtion velka hätyyttelee 100 miljardin rajaa, ja jossa uutta nettovelkaa on otettu 9 miljardia viime vuonna (2013).

4 kommenttia:

  1. Hyvä yhteenveto. Tässä tarvittava lisäys:

    http://www.spiegel.de/international/spiegel/spiegel-interview-with-african-economics-expert-for-god-s-sake-please-stop-the-aid-a-363663.html

    VastaaPoista
  2. Miksei kehitysapua korvata yritysten investoinneilla kohtemaihin? Paikallinen työvoima olisi halpaa, ja jos paikalliset saavat työtä, heillä on myös ostovoimaa. Jos sama rahasumma hoidetaan yrityksen investointeina, niin se tuottaa paremmin hyötyä osapuolille. Jos annetaan rahasiirto valtiolta kehitysmaavaltiolle, niin herää kysymys mihin se raha menee? Ei varmaan siihen mihin sen julkisesti väitetään menevän.

    Kehitysapua on arvosteltu afrikkalaisten taholta. Tunnetuimpiin arvostelijoihin kuuluu Dambisa Moyo. Hänet mainitaan myös Ruukinmatruunan blogijutussa:

    http://takkirauta.blogspot.fi/2009/07/kehitysapuloukku.html

    Kehitysavusta ei haluta luopua koska siitä hyötyy monet tahot ja intressiryhmät. Korruptoituneet opportunistit saavat siitä rahaa, ja hyväntahtoiset hölmöt voivat leikkiä "hyvää ihmistä". Toisten rahoja on kivaa koplata ja niillä voi ostaa itselleen paremman omantunnon. Kun tuota toimintaa on harjoitettu päälle 50 vuotta niin eivät he halua luopua siitä.

    Menee hieman historian puolelle, mutta jokin merkitys oli kylmän sodan ajalla kehitysavun suheen. USA ja Neuvostoliitto blokkeineen kilpailivat Afrikan ja muiden kehitysmaiden suosiosta. Neuvostoblokki tarjosi kehitysmaiden elliitille ja sotilasjohdolle koulutusta jolla oli poliittiset, sotilaalliset ja taloudelliset motiivit. Kommunismi ja sosialismi ei pelittänyt missään joten ei myöskään Afrikassa. USA taas tuki kommunismia vastustaneita hallitsijoita.

    Perinteisen/nykytyylisen kehitysavun kannattajat nyrpistelevät kiinalaisten harjoittamalle kehitysyhteistyölle Afrikassa. Ovat syyttäneet mm. rasisteiksi tms. muuta normihöpinää. Kiinalaiset edellyttävät että afrikkalaiset osallistuvat jotenkin tuohon toimintaan. Kiinalaiset edellyttävät myös sitä että investoinnit tuottavat haluttuja tuloksia, tavalla tai toisella. Veikkan että kiinalaisten kehitysyhteistyö hyödyttää afrikkalaisia paremmin kuin se systeemi jolla länsimaat ovat vipanneet kehitysapua päälle 50 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, vieras!

      ---

      Yritysten on riskialtista investoida 3. maailman maihin. Sodat, vallankaappaukset, lahjukset jne. vaikeuttavat toimintaa tai tekevät siitä vaikeasti ennakoitavaa.

      ---

      Toivotaan, että kiinalaiset pärjäävät paremmin Afrikassa kuin länkkärit. Vai toivotaanko?

      Poista