maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tarvitseeko Suomi oman reformipuolueen?


Viron reformipuolue on ollut keskeisessä asemassa uudistamassa Viroa sen jälkeen kun Viro vapautui Neuvostoliitosta. Reformipuolueen markkinaliberaali linja on auttanut Viron ulos kommunismista paremmin kuin vaikkapa Latvian ja Unkarin poliittiset linjat, jotka ovat olleet enemmän sosialistisia (Latvia) ja nationalistisia (Unkari).

Mielestäni myös Suomi tarvitsee reformipuoluetta. Meidän suomalaisten on päästävä ulos 1970-luvulla paikoilleen sementoidusta sosiaalivaltiomallista, ennenkuin se kuristaa meidät taloudellisesti hengiltä.

Nykyisistä kahdeksasta valtapuolueesta kaikki kannattavat enemmän tai vähemmän nykymallia - siis sosiaalivaltiomallia. Näistä puolueista markkinaliberaaleinkin, eli kokoomus keskittyy lähinnä yritysten etujen ajamiseen tavallisten kansalaisten etujen ja vapauksien sijasta. Libertaarien Edistyspuolueella taas on vaikeuksia päästä puoluerekisteriin. Perussuomalaisissa markkinaliberaalit (Terho, Immonen) ovat vähemmistö.

Tarvitaanko reformipuolueen lisäksi myös muuta?

Ei Viron reformipuoluekaan ole ollut mikään ihmeidentekijä. Viron toipumiseen kommunismista on auttanut mm. se, ettei Viron parlamentissa ole ns. kovasosialistisia aineksia, ellei sosiaalidemokraatteja lasketa sellaisiksi. On helpompi toimia, kun petoja on vähemmän. Viron parlamentissa ei esimerkiksi ole vasemmistoa eikä vihreitä - joiden politiikka on analysoitu pääosin kommunistiseksi.

Reformipuolue: pienpuolueesta suurpuolueeksi Suomessa - mahdollistako?

Suomessa ollaan herätty melko hyvin ns. kriisitietoisuuteen. Lähes kaikki tietävät, että Suomi velkaantuu kovasti; maaginen 60 % (velan suhde BKT:hen) raja on rikkoutumassa.

Julkisten menojen suhde BKT:sta taas on yli puolet, 56,5 % (Veronmaksajat 2012). Vuonna 1990 vastaava luku oli 48,2 %. Kasvu on kova.

Kuitenkin kriisitietoisuuden vastapainoksi leikkauksia ja palkanalennuksia vastustetaan, pääosin SDP/VAS/VIHR-akselilta.

Olen miettinyt, että tarvitaanko Suomessa omakohtainen oppimiskokemus sosiaalivaltion haittapuolista? Tuo oppimiskokemus voisi olla sysäyksenä reformipuolueen perustamiselle ja lopulta nousulle suurpuolueeksi.

2 kommenttia:

  1. "[...] tarvitaanko Suomessa omakohtainen oppimiskokemus sosiaalivaltion haittapuolista?"

    Mitään oppimisen arvoista ei voi opettaa, on joku joskus sanonut.

    Viro köyhtyi HC-sosialismin vuosikymmeninä samaan aikaan kun Suomi vaurastui, mutta nyt tiet näyttävät varsin toisenlaisilta. Siperia opetti virolaisille kerralla arvokkaan läksyn, kun taas Suomessa matalan intensiteetin kulttuurimarksismi on kiireettömästi päässyt mädättämään väestöä sisältäpäin.

    Mielenkiintoista asiaa sinulla on tässä blogissa, vaikka en ole läheskään kaikesta samaa mieltä. Kannatan tietyn asteista hyvinvointivaltiota, mutta nykyinen meininki on mennyt pahasti överiksi.

    VastaaPoista