torstai 27. maaliskuuta 2014

Suomalaisen yritysjohtajan sudenkuopat

Tässäpä joitain yleisimpiä sudenkuoppia, joihin suomalaiset yritysjohtajat kapsahtavat. Lista kerätty omakohtaisilla empiirisillä havainnoilla vajaan kymmenen vuoden ajalta.


1 Markkinat-käsitteen ymmärtämättömyys

Niinkin fundamentaalinen käsite kuin markkinat tuntuu olevan vaikeaa käsittää suomalaiselle yritysjohtajalle. Ehkä tämä johtuu markkinatalouden puutteesta Suomessa. Suomessahan on varsin suuri julkinen sektori, joka EI TOIMI markkinatalouden ehdoilla. Siten markkinatalous ja sen lainalaisuudet eivät ole tulleet niin tutuiksi suomalaisille yritysjohtajille.

Miten tämä sitten näkyy käytännössä? Käytännössä yritysjohtajat eivät ymmärrä kysyntää ja tarjontaa. Outokumpu esim. osti erikoisteräksiä valmistavan Inoxumin saksalaiselta ThyssenKruppilta, vaikka terästen kysyntä Euroopassa on laskusuuntaista, eikä trendin taittumista noususuuntaiseksi ole nähtävissä. Myös kiinteistösijoittaja Sponda rakennuttaa toimistotilaa pääkaupunkiseudulle, vaikka sitä on ennestään tyhjänä jo yli miljoona neliötä - joidenkin arvioiden mukaan kaksi miljoonaa neliötä.

Samoin Stora-Enson Amerikan seikkailut. Stora päätti ostaa Amerikasta kunnolla paperituotantokapasiteettia, vaikka paperin kysyntä oli laskusuuntaista mm. printtimedian digitalisoitumisen ansiosta.

Lähtökohtaisesti suomalaiset ostavat ja laajentavat silloin kun tuotteille EI OLE lisäkysyntää. Ja päinvastoin: Silloin kun tuotteille olisi kysyntää, sellaisia ei tuoteta markkinoille. Android-puhelimillehan olisi ollut kysyntää aina vuodesta 2008 lähtien, mutta Nokia on tuonut sellaiset markkinoille vasta nyt 2014.


2 Bisnesmallien monetisaation ymmärtämättömyys

Erittäin yleistä suomalaisissa startupeissa. Suomessahan esim. Tekesiltä ja Sitralta on saatavissa pääomaa startupeihin. Samoin Finnvera myöntää esim. lainantakauksia, jotka helpottavat pankkilainan saamista. Sitten on koko joukko erilaisia EU:n rakennerahastoja ja maakunnallisia yritysohjelmia, joista voi hakea avustuksia. Lähtökohtaisesti "alulle panevaa rahaa" on saatavissa yllin-kyllin julkiselta sektorilta. Siihen vielä yksityinen sektori päälle.

Jossain vaiheessa startup olisi kuitenkin saatava tuottamaan MARKKINAEHTOISESTI. Eli sillain, että ihan oikeat asiakkaat maksavat yrityksen tuottamista palveluista. Ei siten, että pyydetään lisää rahaa Tekesiltä.

Tätä prosessia kutsutaan hienosti bisnesmallin monetisaatioksi. Lähtökohtaisesti enemmistössä suomalaisista startupeista bisnesmalli tai monetisaatio on epäkelpo. Ei tajuta ajoissa, etteivät asiakkaat maksa tällaisesta.


3 Heikot yhteydet ja verkostot globaalitalouteen

Kun Ruotsilla ja Norjalla oli molemmilla yli 20 henkilöä käsittävät ja runsaasti yritysjohtajia sisältävät delegaatiot Davosin talouskonferenssissa, Suomea edusti kokouksessa vain Katainen ja Stubb. Tämä kertoo implisiittisesti siitä, etteivät suomalaiset yritysjohtajat ole kovin verkostoituneita globaalitaloudessa, tai vielä pahempaa: he eivät halua verkostoitua.


4 Autoritaarinen johtaminen

Yritystä johdetaan kuin armeijaa - käskyttämällä. Suurin osa suomalaisista yritysjohtajistahan on käynyt RUK:n eli Reserviupseerikoulun - ja se näkyy - huonolla tavalla.

Alainen on kuin mosuri, joka käskystä tekee sitä ja tätä. Alaisista käytetään jopa heidän nimiensä sijasta termiä "resurssi". Lähtökohtaisestihan suomalainen johtaminen on todettu esim. anglo-mallista huonommaksi.

Tavallaan sellainen normaali ihmisyhteisön tunnelma puuttuu useimmilta työpaikoilta. Ollaan kuin armeijassa. Ei sellaista jaksa pidemmän päälle.


5 Jämähtäminen, uudistumattomuus

Tiedän yhden tienvarsipaikan Savossa, joka ei ole muuttunut yhtään sitten 1980-luvun. Edelleen sama mökki, sama konsepti.

Eihän siinä mitään, mutta useimmiten esim. IT-alalla on pystyttävä uudistumaan. Olin töissä eräässä IT-alan yrityksessä, joka ajoi 2010-luvulla vielä 2000-luvun eväillä. Firmalla oli paljon 2000-2010 hankittuja "vanhoja asiakkaita", jotka maksoivat mielestäni verrattain ylihinnoiteltua palvelumaksua firman tarjoamista tuotteista.

Eikä fiilikseni ollut väärä. Firman asiakkaat alkoivat siirtyä muihin, edullisimmin hinnoiteltuihin palveluihin 2012-2013. Jollain tapaa firma oli kuitenkin tottunut asiakkailta saataviin säännöllisiin maksuihin ja vähäisiin uudistuksiin, mitä tehtiin silloin tällöin. Firman liikevaihdosta suli 1,5 vuodessa n. 25 %. Itse lähdin siinä kohdassa, koska firman johto ei tehnyt mitään tilanteen korjaamiseksi.

Vielä tänäkin päivänä näyttäisi siltä, että firma ajaa yhä edelleen samoilla valoilla kuin ennenkin.


6 Hintakilpailuun vastaamattomuus

Ajan kuluessa yleensä mille tahansa voitolliselle alalle ilmaantuu kilpailijoita, koska voittomotiivi.

Yleensä ei kuitenkaan tajuta, että silloin pitäisi alkaa kiinnittämään huomiota kustannuksiin.

Esimerkiksi kohdassa 5 mainitussa yrityksessä olisi ihan hyvin voinut kutsua työntekijät pöydän ääreen, ja neuvotella maltillisesta palkanalennuksesta, koska kilpailutilanne. Palkat em. yrityksessä olivat luokkaa 2500-3500 e/kk, joten eipä tuo nyt kriittistä lovea olisi tehnyt kenenkään palkkapussiin.

Mutta mitä vielä. Vedetään kustannukset ja tuotteen hinta tapissa markkinoilla, joilla selvästi voi voittaa ainoastaan hintakilpailulla.

Toisinsanoen luullaan virheellisesti, että asiakkaat maksavat "laadusta". No joo, ihan samanlaista laatua tarjosivat myös kilpailijat. Ei firma X ollut millään tapaa muita laadukkaampi.


7 Markkinointi

Suomessa on paljon hyviä, jopa erinomaisia tuotteita ja palveluita, joista ei kuitenkaan kukaan tiedä juuri mitään.

Jollain tavalla suomalaiset ovat kuin autisteja markkinoimaan tuotteita. Jos markkinointi on kattavaa, sen laatu on yleensä kehnoa. Kerrotaan teknisiä tietoja ja esitetään kliinisiä vertailuja. Tunteisiin ei juuri vedota.

Tämä johtuu yleensä siitä, että markkinointia tekevät yrityksissä markkinoijien sijasta insinöörit. Insinöörit - erityisesti insinöörijohtajat - eivät miellä markkinointia tärkeäksi tai oman alan osaajiaan tarvitsevaksi toiminnoksi. Markkinointi on jotain, jota voi tehdä "siinä sivussa vasemmalla kädellä ajan kuluksi".

2 kommenttia:

  1. "Yritystä johdetaan kuin armeijaa - käskyttämällä. Suurin osa suomalaisista yritysjohtajistahan on käynyt RUK:n eli Reserviupseerikoulun - ja se näkyy - huonolla tavalla."

    Jos yrityksiä johdettaisiin oikeasti niin kuin armeijaa johdetaan, meillä olisi maailman parhaiten johdetut ja hyvää taloudellista tulosta tahkoavat yritykset.

    Armeijaa ei johdeta käskyttämällä, armeijaa johdetaan valmentamalla, motivoimalla ja sitouttamalla. Armeijaa johdetaan kulttuuria luomalla ja vahvistamalla. Armeijaa johdetaa lahjakkuuksia etsimällä, kasvattamalla ja vahvistamalla. Käskyjen karjuminen liittyy siihen kun suuria ihmismääriä pitää siirtää organisoidusti ja tehokkasti paikasta A paikkaan B. Tai sitten taisteluun tai muuhun vastaavaan nopeaa toimintaa vaativaan tilanteeseen. Ei yritystenkään toiminta kestä sitä että nopeita päätöksiä ja toimintaa vaativissa tilanteissa ryhdytään diskuteeraamaan koko henkilöstön kanssa henkilökohtaisella tavalla.

    Tehokas armeija toimii aina tiukan merkantilistisen mallin mukaan: Kenraaleja ei haeta rekrytointitoimistojen kautta vaan heidät kasvatetaan itse. Toimiva armeija etsii jatkuvasti talentteja "talon sisältä" ja kannustaa ellei suorastaan pakottaa jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen. Ahkera ja lahjakas saa jatkuvalla syötöllä eteensä haasteita joiden selvittämisestä kunnialla palkitaan nousujohteisella urakehityksellä.

    Kuinka moni yritys voi sanoa pystyvänsä oikeasti samaan?

    Suomalainen huono autoritaarinen johtamiskulttuuri ei ole peräisin armeijasta eikä RUK:sta vaan ihan jostain muualta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Hopliitti.

      Ymmärrät tosin varmaan että jos mersu-mieheltä kysytään, että onko mersu hyvä auto, niin vastaus siihen on suurella todennäköisyydellä kyllä.

      Poista