maanantai 24. maaliskuuta 2014

Analyysi Ukrainasta, Putinista, Venäjästä ja Suomesta

OSA 1

Viime aikoina Putinia on nimitelty Hitleriksi ja vaikka miksi. Suomalaisia varmaan kiinnostaa tietää kuinka suuri uhka Putin ja Venäjä on Suomelle. Yritän tässä vastata siihen mahdollisimman tarkasti ja puolueettomasti.

Venäjän ja ex-neuvostosatelliittien poliittinen järjestelmä

Perustan tämän analyysin Venäjän ja ex-neuvostosatelliittivaltioiden poliittiselle järjestelmälle. Järjestelmähän on etatistinen oligarkia. Vähäistä ja rajoitettua markkinataloutta hallitsevat oligarkit, siis henkilöt jotka onnistuivat haalimaan yritystoimintaa haltuunsa Neuvostoliiton kaatuessa. Merkittävä osuus on myös etatismilla, julkisella sektorilla. Paljon merkittävämpi kuin länsimaissa.

Länsimaihin verrattuna sekä venäläinen liike-elämä että julkinen sektori eroavat länsimaisista vastaavista.

Järjestelmän viat

Libertaarina tiedän, että kaikki poliittiset järjestelmät, jotka dissaavat tai rajoittavat markkinoita ja markkinataloutta kriisiytyvät ajan myötä - jos siis muutoksia ei tehdä, esim. valtion johtoa vaihdeta. Venäjän järjestelmähän on tavallaan jatkumoa romahtaneelle Neuvostoliitolle.

Venäjällä kriisiytyminen on orastavaa, joka näkyy mm. opposition liikehdintänä ja sen rajoittamisena julkisen sektorin toimesta.

Ukrainan tilanne

Ukrainassa on ollut edellämainitun kaltainen järjestelmä aina tähän päivään saakka. Nyt järjestelmä on vaarassa, osin ehkä kumottukin.

Ukrainan uusi hallinto on länsimielinen, demokratiamyönteinen ja ilmeisesti kannattaa myös taloudellista reformia. Tämä kaikki on lähes päinvastaista kuin Venäjän poliittinen järjestelmä.

Venäjän julkisella sektorilla ja oligarkeilla on etujaan ajettavana Ukrainassa. Julkinen sektori pelkää, että Ukrainan tapainen liikehdintä leviäisi Kiovasta Moskovaan. Se tietäisi muutoksia julkisella sektorilla liberaalimpaan suuntaan. Oligarkeilla taas on taloudellisia suhteita Ukrainan hallintoon, jotka he pelkäävät menettävänsä vallanvaihdoksen myötä.

Eteneekö Venäjä Ukrainan itäosista länteen?

Venäjä hyödyntää Ukrainan venäjämielistä itäosaa edetessään sotilaallisesti Ukrainan alueelle.

Se, eteneekö Venäjä Länsi-Ukrainaan jää nähtäväksi. On todennäköistä, ettei vanha, ns. etatistis-oligarkinen järjestelmä palaa Ukrainaan. Järjestelmän palauttaminen vaatisi siten Länsi-Ukrainan, tai ainakin Kiovan valtausta sotilaallisesti.

Se taas on melkoinen riski Venäjälle ulkopoliittisesti.

Putinin Venäjä on hävinnyt Ukrainassa

Ihmettelen suuresti kommentteja, joissa Putinin kerrotaan antaneen lännelle turpaan Ukrainassa ihan 10-0. On totta, että Putin on edennyt sotilaallisesti Ukrainan itäosiin. Toisaalta Putinille edukas etatistis-oligarkinen hallinto on kaatunut Kiovassa, tai ainakin valta on vaihtunut.

Putinin tavoite Ukrainassa on vanhan hallintomallin palauttaminen. Jos tämä ei onnistu, uskon, että Putin tyytyy Ukrainan itäosiin, ja säilyttämään etatismi-oligarkian siellä.

Joka tapauksessa Putin ja Venäjän nykyhallinto on kärsinyt tappion Ukrainassa.

Ukrainan tapahtumien vaikutukset Venäjän sisäpolitiikkaan

Ukrainan vallanvaihdos laittaa Putinin, Venäjän etatistit ja oligarkit riskialttiiseen asemaan, koska Venäjän naapurivaltiossa, Ukrainassa siis, on osoitettu miten etatismi-oligarkia voi kaatua.

Venäjällä Putin edustaa sitä, mitä Janukovits edusti Ukrainassa. Venäjä onkin rajoittanut uutisointia Ukrainan tilanteesta, ja ajanut eetteriin propagandaansa, jonka mukaan Krimin miehitys on vastausta länsiukrainalaisten ääriainesten uhkaan.

Suomen asema

Lyhyesti sanottuna Suomi ei ole uhattuna kahdesta syystä. Ensinnäkin, Suomessa ei ole Ukrainan kaltaista etatismi-oligarkiaa, vaikka meillä sosiaalivaltio onkin. Toiseksi, Putinia lähellä olevilla venäläisoligarkeilla ei ole Suomessa yhtä merkittäviä intressejä kuin Ukrainassa.

Venäjällä ei ole mitään syytä tulla Suomeen nykytilanteessa.

---

OSA 2

Missä tilanteessa Suomi sitten voisi olla sotilaallisesti uhattuna Venäjän taholta? Mietitäänpä seuraavanlaista skenaariota:

Kuten postuloin edellä, Venäjä on hävinnyt Ukrainassa. Venäjälle edukkaan hallinnon palauttaminen Kiovaan vaatisi todennäköisesti Länsi-Ukrainan valtausta. Se taas on iso riski Venäjälle. Poliittisesti vallanpalautus venäjämyönteisille tahoille ei siis todennäköisesti onnistu.

Oletetaan, että maaliskuun vallanvaihdoksesta alkaa kierre, joka johtaa lopulta - ehkä viiden vuoden kuluttua - Maidanin kaltaisiin mellakoihin Moskovassa ja muissa Venäjän suurissa kaupungeissa. Putin, hänen hallintonsa ja häntä lähellä olevat oligarkit ovat uhattuina.

Tällöin Putin voi tehdä sisäpoliittisista ongelmista ulkopoliittisia aloittamalla sotilaallisen etenemisen Venäjän naapurivaltioihin, Baltiaan, jopa Suomeen.

En tiedä, valmistautuuko Putin tietoisesti valtansa romahtamiseen sotavarustelulla. Venäjähän on todistettavasti lisännyt asevoimiensa budjettia. Aavisteleeko Putin, että hänen aikansa Venäjän johdossa on rajoitettu, ja että kun aika koittaa, niin silloin alkaa ryminä?

Tämä on siis eräänlainen "Samsonin optio", jossa Venäjä ja sen johto riskeeraa valtion ja kansalaistensa hyvinvoinnin sodalla, mutta pysyy itse vallankahvassa.

Itse asiassa Venäjän sotilaallinen eteneminen Kiovaan ja Länsi-Ukrainaan voi merkitä Suomen kannalta jopa vakaampaa tilannetta, koska Venäjä voi vahvistaa etatismi-oligarkiaa Ukrainassa, eikä sen enää tarvitse pelätä vallanvaihdoksen tai sen oheisilmiöiden etenemistä venäläisalueille tai itse Venäjälle.

Sen sijaan jos tilanne valuu toiseen suuntaan, siis Ukraina ja myös sen venäjämieliset itäosat länsimaistuvat, voi aalto edetä Venäjälle saakka, ja epävakauttaa Venäjän.


SUMMA SUMMARUM

Nykytilanteessa Suomella ei ole hätää, mutta Suomen on seurattava tarkasti eteneekö Ukrainan vallanvaihdos ja länsimaistuminen Ukrainan itäosiin ja sitä kautta Venäjälle, epävakauttaen Venäjän nykyjohtoa.

Nurkkaan joutuessaan Putin voi purra, eli tehdä sisäpoliittisista ongelmista ulkopoliittisia sodan kautta. Näin sai alkunsa mm. Venäjän-Japanin sota 1905, joka oli alkusoittoa tsaarinvallan kaatumiselle 1917.

Jos taas Venäjä etenee Länsi-Ukrainaan sotilaallisesti ja jopa valtaa Kiovan, niin silloin kyse on "vain Ukrainasta". Selitin edellä, miksi Suomella ei todennäköisesti ole hätää em. tilanteessa.

Hyvä puoli Putinissa on se, että hän on verrattain rationaalinen. Mikään Hitler tai valloittaja hän ei kuitenkaan ole. Ukrainan itäosien valtaamisessa on ollut kyse vain venäläistyylisen hallintomuodon, etatismi-oligarkian, säilyttämisestä. Mikään ei viittaa siihen, että Putin haluaisi tuoda samaa hallintomuotoa länteen ekspansiivisesti - jos Ukrainaa ei lasketa länneksi.

Tottakai Putin uhittelee aina silloin tällöin, mutta usein vastineena lännen liikkeille, mm. Baltian maiden Natoon liittymiselle tai Georgian järjettömälle sodan aloitukselle. Putin voi valloittaa vielä Länsi-Ukrainan, mutta siihen se sitten jääkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti