torstai 6. maaliskuuta 2014

Analyysi Suomen ilmapuolustuksesta

NASAMS
Lyhyesti: Suomen suurin ongelma ilmapuolustuksessa on, ettei sillä ole kunnollista ja suorituskykyistä alueilmatorjuntaohjusjärjestelmää.

Ilmatorjuntaohjuksethan voidaan jakaa lähi-, kohde- ja alueilmatorjuntaohjuksiin niiden kantomatkan mukaan. Näistä lähi- ja kohdeilmatorjuntaohjukset kantavat n. 4-16 km. Ne soveltuvat lähinnä pistemäisten kohteiden suojaamiseen, kuten vaikka yksittäisen tehtaan suojaamiseen.

Isojen kaupunkien ja pääkaupunkiseudun suojaamiseen tarvitaan alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Tähän asti pääkaupunkiseutua on suojattu neuvostovalmisteisella BUK M1 ohjusjärjestelmällä. Ohjuksen kantama on n. 30 km. Vasta äskettäin 1979 alkunsa saanutta BUK M1 järjestelmää korvaamaan hankittiin "ihmeellinen viritelmä", eli norjalaisperäinen Kongsberg NASAMS II.

NASAMS II on tarkoitettu "köyhän miehen" alueilmatorjuntajärjestelmäksi. Se perustuu alunperin hävittäjästä laukaistavaksi suunniteltuun amerikkalaiseen AMRAAM-ilmatorjuntaohjukseen. Ohjuksen kantomatka on mallista riippuen 55-180 km, eli huomattavasti suurempi kuin BUK M1:llä.

Venäläinen Tupolev 22 yliäänipommittaja, jossa kaksi Kh-32 risteilyohjusta

Ongelma

Erilaisilla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä voidaan todennäköisesti estää kaupunkien ja muiden tärkeiden kohteiden vanhanaikaiset mutta tehokkaat mattopommitukset. Ongelmana ovat kuitenkin ilma-aluksista, laivoista ja maalta laukaistavat risteilyohjukset. Risteilyohjukset, kuten venäläinen Kh-15, voidaan laukaista turvallisesti alueilmapuolustuksen ulottumattomista, koska ohjuksen kantomatka on n. 300 km. Ohjus voidaan varustaa tavanomaisella räjähdelastilla tai ydinkärjellä.

Risteilyohjuksen torjuminen pääosin lentokoneiden alasampumiseen suunnitellulla NASAMS:in AMRAAM-ohjuksella on kyseenalaista. AMRAAM ei ole ensisijaisesti ohjustentorjuntaohjus.

Toiseksi risteilyohjusten laukaisualustoja, kuten ilma-aluksia, ei ole mahdollista tuhota millään olemassaolevalla Suomen käytössä olevalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä, jos laukaisualustat ovat niiden kantomatkan ulkopuolella.

Patriot alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä

Mahdollinen ratkaisuvaihtoehto

NATO tarjoaa jäsenmailleen järeämpää jenkkivalmisteista Patriot-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Sen kantomatka on ohjuksesta riippuen n. 20-160 km, ja se on suunniteltu ampumaan alas sekä ilma-aluksia että risteilyohjuksia.

Patriotin järeydestä kertoo jotain se, että AMRAAM ohjukset ladataan käsin NASAMS:in laukaisimeen, kun taas 700 kiloa painava Patriot-ohjus ladataan koneellisesti.

Patriot on AMRAAM:ia nopeampi ja tuhovoimaisempi ohjus. AMRAAM:in nopeus on Mach 4, kun taas Patriotin Mach 5. Lisäksi Patriotissa on n. 5 kertaa enemmän räjähdysainetta kuin AMRAAM:issa. Patriot todennäköisesti räjäyttää kohteen ilmassa, kun taas AMRAAM huonoimmillaan vain haavoittaa sitä.

Patriotia käyttävät mm. Saksa, Turkki, Puola, Japani ja Saudi-Arabia. Patriot-järjestelmän hankkimiseksi tarvitaan todennäköisesti hyvät suhteet USA:han ja/tai Nato-jäsenyys.

En ole varma voiko Patriot-järjestelmän ostaa. Käsittääkseni USA ja NATO "vuokraavat" järjestelmää liittolaisilleen jäsenyyden vastineeksi. Mistään halvasta järjestelmästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan erittäin kalliista sellaista. Koko Etelä-Suomen puolustukseen mitoitettu järjestelmä kaikkine osineen maksaisi todennäköisesti yli 100 miljoonaa euroa, ehkä n. 200-300 miljoonaa. Suomen vuotuinen puolustusbudjetti viime vuodelta (2013) oli 2,8 miljardia.

Patriot-järjestelmä takaisi uskottavan ja tehokkaan alueilmapuolustuksen, ja sillä voisi kieltää viholliselta tehokkaasti koko Etelä-Suomen alueen käytön. Mm. Puola käyttää Patriotia itärajansa ilmapuolustukseen.

Hornetit

Koska Suomen nykyiset ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät pysty peittämään ja puolustamaan edes Etelä-Suomea tehokkaasti, tarvitaan Horneteja. Hornet on aseistettu samalla AMRAAM-ohjuksella, jota NASAMS myös käyttää.

Hornetin teho perustuu siihen, että laukaisualusta (=Hornet) viedään tilanteen mukaan lähelle uhkaavaa ilma-alusta. NASAMS-patteri sen sijaan kököttää maassa paikoillaan. Horneteilla voidaan peittää alueita, joilla ei ole ilmatorjuntaa tai joilla sen peitto on heikko.

Horneteilla voidaan ehkäistä uhkien pääsyä edes laukaisuetäisyydelle kohteesta - etenkin keskimmäisessä Suomessa.

Nykyisessä tilanteessa Hornet on välttämätön osa Suomen ilmapuolustusta.


SUMMA SUMMARUM

Suomen ilmapuolustuksen nykytila ei ole täydellinen, mutta se ei ole missään nimessä huonokaan. Suurimmat ongelmat ovat alueilmapuolustuksen peitossa - tällä hetkellä se ulottuu tehokkaasti lähinnä pääkaupunkiseudulle.

En tiedä, piisaako NASAMS-yksikköjä muihin suuriin kaupunkeihin, kuten Turkuun tai Tampereelle. Toisaalta Tampere on punainen kuin puolukka TV2-Tohloppeineen ja Pispaloineen, joten ehkä parempi jos sitä ei suojata. Nukettaisin Tamperetta itse, jos pystyisin.

Toinen ongelma on risteilyohjusten torjumiskyky, joka on kyseenalainen nykyisellä AMRAAM-ohjustyypillä.

Patriot-ohjusjärjestelmä toisi sekä enemmän pelotevaikutusta että risteilyohjusten torjuntakyvyn. Useiden Patriot-yksikköjen käyttö mahdollistaisi todennäköisesti jopa koko Etelä-Suomen ilmatilan tehokkaan kieltämisen (area denial) vihollisen ilma-aluksilta. Tämä yhdistettyinä alueilmapuolustuksen rajoilla ja katvealueilla toimiviin Hornet-torjuntahävittäjiin takaisi erittäin tehokkaan ilmapuolustuksen.

3 kommenttia:

  1. Kiitos. Pahapas mennä sanomaan mitään kun ongelmatiikka on minulle aika tuntematon. Mielenkiintoista tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtaisesti Suomen pitäisi pystyä peittämään suurimmat asutuskeskukset alueilmatorjuntaohjusjärjestelmällä, joka pystyy torjumaan myös risteilyohjuksia.

      Nyt vain pääkaupunkiseutu on eksplisiittisesti suojattu NASAMS alueilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Kuten tekstissä spekuloin, en ole varma, riittääkö NASAMS-yksikköjä esim. Turkuun tai Tampereelle. Ehkä, ehkä ei.

      Varmaan pitäisi pystyä suojaamaan suurimmat kaupunkikeskittymät, eli pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere ja Oulu.

      Patrioteilla tilanne muuttuu aivan täysin. Patrioteja käytetään NASAMS:in tapaan ilmatilan totaaliseen kieltämiseen (area denial). Patriot-verkostolla saisi varmaan koko Etelä-Suomeen tehokkaan lentokieltoalueen.

      Nykyjärjestelmien peitto on kuitenkin riittämätön. Lentoaika Pietarista Helsinkiin on hävittäjällä n. 12 minuuttia. Pääkaupunkiseudun turvallisuutta lisäisi huomattavasti, jos hävittäjän lento voitaisiin katkaista jossain Kotkan-Loviisan pituuspiirillä.

      Poista
  2. Unohdat yhden todella tärkeän osan liittyen ilmapuolustukseen, tutkat. Jos tutkat eivät toimi, niin ohjuksen kantama on tällöin aistimaalin varassa, eli niin kauas kuin silmät näkevät katveelta. Tutkan kantaman lisäksi on tärkeää, että tutkajärjestelmä on tarpeeksi 'järeä', ettei tutkia häiritä ihan liian helposti.

    Suomella löytyy RBS-70 -ohjusjärjestelmiä melko paljon, joista osa varmaan sijoitetaan juuri suojaamaan tärkeitä strategisia paikkoja. Bolide -ohjuksella on myös suht hyvä ohjusten ja UAV:iden torjuntakyky.

    VastaaPoista