maanantai 18. marraskuuta 2013

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Edit 23.11.2013: Tähän tekstiin on julkaistu jatko-osa "Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun"
---

Politiikassa voidaan tehdä erilaisia jakoja. Yksinkertaisin lienee vasemmisto/oikeisto -jako. Tarkastelen tässä kolmea suurta poliittista filosofiaa, konservatismia, liberalismia ja libertarismia.

Nämä kolme suurta ovat kuin kivi, paperi ja sakset. Kun niitä vertaillaan tietyssä kontekstissa, yleensä yksi voittaa toisen, ja häviää toiselle jossain aspektissa.

Aloitetaan.

Konservatismi

Konservatismi lienee vanhin näistä, tai sitten kyseessä on vain mielikuva, koska konservatismiin liitetään ns. "Wanhaan Aikaan" liittyviä mielikuvia. Konservatismi painottaa traditiota, perinteen merkitystä ja muuttumattomuutta. Tai ainakin hyvin hidasta tahtia muutoksille. Uskonto liittyy konservatismiin merkittävästi, joskin osittain ehkä liberaalien vaikutuksesta. Konservatiiveja pidetään yleensä oikealle päin kallellaan olevina. Konservatismi myös painottaa yksilön vastuuta valinnoistaan, muttei niin merkittävästi kuin libertarismi. Yksilönvapauksien kohdalla konservatismi katsoo parhaakseen pakottaa arvonsa muihin yhteiskunnan jäseniin, jos eivät muuten älyä näitä arvoja sisäistää. Konservatismin äärimuoto on natsismi.

Liberalismi

Liberalismi kyseenalaistaa sosiaaliset instituutiot, joita konservatismi pitää "pyhinä". Avioliitto, heterosuhteet, jopa ydinperhe. Liberalismi on sallivampi erilaisuudelle mitä konservatismi. Hieman konservatismin tavoin, liberalismi kannattaa isoa valtiota ("big state"), ja sitä, ettei yksilö välttämättä ole vastuussa tekemisistään. Nyky-Suomi on lähes malliesimerkki yhteiskunnasta, jossa liberalismi on päässyt valloilleen. Liberaalit ovat yleensä vasemmalle päin kallellaan. Liberalismin äärimuotona on äärivasemmistolaisuus.

Libertarismi

Libertarismi (klassinen liberalismi) lienee uusin tulokas poliittisten filosofioiden rintamalle, vaikka sen voidaan katsoa vaikuttaneen jo USA:n synnyn aikoihin. Libertarismi painottaa laissez-faire -politiikkaa, ja sitä, ettei kenenkään toisen tulisi sekaantua toisen asioihin - myöskään valtion kautta. Omistusoikeus, sekä oikeus omaan ruumiiseensa ovat libertarismin kulmakiviä. Libertarismi on ainut ideologia kolmesta, joka kannattaa minimivaltiota (minarkia). Äärimuodossaan libertarismi muuttuu anarkokapitalismiksi (ankapismi).

---

Katsotaanpa sitten miten nämä eri filosofiat performoivat tietyissä konteksteissa:


1 Yksilönvastuu

Konservatismi painottaa yksilön vastuuta itsestään, mutta on ilmeisesti valmis kaappaamaan yksilön yhteiskunnalliseen turvaverkkoonsa, jos jotakin tapahtuu. Konservatismi pääsee yksilönvastuussa siis vain "puoliväliin asti", vaikka painottaakin perinteisten sosiaalisten instituutioiden, kuten suvun ja perheen merkitystä.

Liberalismissa yksilönvastuu on heikoimmissa kantimissa. Usein liberalistisissa järjestelmissä erilaisia yhteiskunnallisia etuuksia myönnetään vastikkeetta. Liberalistisissa järjestelmissä yksilönvastuu rappeutuu pitkällä aikavälillä, koska kansalaiset huomaavat, että rahaa saa valtiolta "ilmaiseksi".

Libertarismi suhtautuu hyvin nihkeästi ellei peräti umpikielteisesti kaikenlaisiin julkisten instituutioiden kautta jaettaviin etuisuuksiin, koska ne rajoittavat muiden ihmisten yksilönvapautta. Miksi? Koska rahat näihin etuisuuksiin kerätään verojen kautta. Mitä enemmän veroja, sitä vähemmän yksilönvapautta, koska yksilöllä on entistä vähemmän rahaa, jonka käyttökohteista hän itse yksilönä voi päättää. Libertarismi kuitenkin korostaa vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden merkitystä. Ns. sosiaalilibertaarit kannattavat kansalaispalkkaa, jotta libertaristiseen järjestelmään siirtyminen olisi mahdollista. He ovat kuitenkin vähemmistö libertaarien joukossa.

YHTEENVETO: Yksilönvastuu-asioissa libertarismi on merkittävin vastavoima valloilleen päässeelle liberalismille. Konservatismi pelaa tässä asiassa liberalismin taskuun, koska se ei ole ehdoton yksilönvastuun kannattaja.


2 Markkinat, markkinatalous

Konservatiivit suhtautuvat pääosin myönteisesti markkinatalouteen, mutta ovat kuitenkin valmiita tekemään siihen poikkeuksia, jos niin vaaditaan. Konservatiivit ovat libertaarien liittolaisia markkinatalous-asioissa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Liberaalit sen sijaan ovat suurin uhka markkinataloudelle. Liberaaleissa järjestelmissä useat yhteiskunnalliset instituutiot ovat byrokraattisia ja julkisen sektorin järjestämiä - koulutus, terveydenhuolto, julkinen liikenne jne. Julkisen sektorin järjestämät palvelut tarkoittavat sitä, että yksityinen sektori, siis markkinatalouden ehdoilla toimivat yritykset EIVÄT järjestä niitä. Suomessa toki on poikkeuksia, esim. yksityisistä lääkärikäynneistä saa Kela-palautuksen niin halutessaan, ja on Suomessa yksityisiä koulujakin. Liberalismi on sanana hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa, koska se viittaa vapaamielisyyteen. Kuitenkin siinä, että julkinen sektori järjestää kaiken toiminnan sektorilla X, ei ole juurikaan mitään vapaata.

Libertaarit taas ovat miltei synonyymi markkinatalousmyönteisyydelle. Libertaarit painottavat kaikessa toiminnassaan markkinoiden merkitystä, ja sitä, miten erityisesti liberalismi häiritsee markkinoiden toimintaa, aiheuttaen tehokkuus- ja hyvinvointitappioita koko yhteiskunnassa.

YHTEENVETO: Toisaalta markkinatalouteen kuuluu myös vastuu, koska vapautta ei voi olla ilman sitä. Toisaalta liberaalit argumentoivat, että julkisen sektorin on pakko järjestää terveydenhuolto ja koulutus, jos köyhillä ei ole siihen varaa. Ja köyhillä ei ole siihen varaa, koska rikkaat eivät anna näille rahaa. Toisaalta vain X osa yhteiskunnasta on köyhiä. Onko kaikkien silloin pakko käydä liberaalin järjestelmän järjestämä koulutus? Eikö olisi helpompaa kustantaa köyhille terveys- ja opintoseteleitä yksityisiin firmoihin? Entäpä liberaalien alkuperäinen väite, jossa köyhillä ei ole rahaa koulutukseen? Käsittääkseni ainakin työläispariskunta pystyi kustantamaan ainakin yhdelle ellei kahdelle lapselleen oppikoulun käymisen ahkeralla työnteolla.

Liberalismi usein myös unohtaa sen, että markkinoiden toimivuus on ns. pohjaedellytys myös sen toiminnalle. Pitkään jatkunut liberalismi johtaa samalla tapaa markkinatalouden taantumiseen kuin yksilönvastuun romahtamiseenkin. Jos liberalismi ei saa vaikutteita konservatismista tai libertarismista, romahtaa se lopulta omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa.


3 Yksilönvapaus

Yksilönvapaudeksi katsotaan esim. uskonnonvapaus, ammatinharjoittamisen vapaus, kokoontumisvapaus, poliittisen järjestäytymisen vapaus, vapaus päättää omasta ruumiistaan, vapaus päättää omaisuutensa käytöstä jne.

Konservatismi pääsee jälleen "puoliväliin" saakka. Konservatismin suhtautumista yksilönvapauksiin kahlitsee eritoten uskonto. En tiedä ovatko ns. kirkostaeroamiskuulustelut vain ateistien sepitettä, mutta jos tällaisia on pidetty Suomessa vielä 1980-luvulla, niin ei yksilönvapaus kovin hyvässä hapessa ole. Katolisissa maissa taas ihmisten oikeus päättää omasta ruumiistaan on kyseenalainen, koska käsittääkseni osa niistä kieltää abortin kokonaan. Myös Irlanti kielsi avioeron vielä 2000-luvulla, ilmeisesti Raamattuun perustuen, vaikka Raamattu tosiasiassa sallii avioeron tietyissä olosuhteissa, joskaan ei pidä sitä toivottavana.

Ymmärrän konservatiivien argumentin siitä, että asioita, jotka ovat haitaksi yhteiskunnalle, mutta eivät yksilölle, pitää säädellä. Toisaalta: Onko pakkopullaksi muuttunut avioliitto niin kovin tuottavaa yhteiskunnan kannalta? Entäpä abortin kieltäminen, vaikka lasta kantava äiti on ilmaissut, ettei todellakaan halua lasta?

Siinä missä konservatismi perustelee yksilönvapauden rajoitukset pääosin uskonnolla, liberalismi perustelee yksilönvapauden rajoitukset sillä, että tietyt palvelut on tuotettava julkisesti, koska köyhät.

Liberalismi, huolimatta siis vapaamielisyyttä muka-signaloivasta nimestään, suhtautuu yksilönvapauksiin vieläkin negatiivisemmin kuin konservatismi. Liberalismi voi tarkoittaa hyvää, mutta runsaalla julkisten palvelujen tuotannolla liberalismi sekaantuu yksilön vapauteen päättää omasta omaisuudestaan. Tällä on usein negatiivinen vaikutus yksityisen sektorin työpaikkojen synnyn ja uusiutumisen kannalta.

Tietty usein liberalistiseen järjestelmään päädytään, kun rikkaat ovat laiminlyöneet yhteiskunnallisen velvollisuutensa köyhien auttamisesta.

Libertarismi taas pitää yksilönvapauksia itsestäänselvyytenä, koska ilman niitä ei voi olla kukoistavaa yhteiskuntaa. Kuitenkin erityisesti nuoret libertaarit - minä mukaanlukien - unohtaa aina välillä, että yksilönvapaudet tuovat myös vastuuta, ja vastuu realisoituu velvollisuuksina. Yksilön tulisi aina myös huolehtia heikommistaan - niin tutuista kuin tuntemattomista - käyttäen omaa omaisuuttaan ja kykyään. Näin on Suomessa toimittukin, esim. 1900-luvun alkupuoliskolla perustettiin useita hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin näiden rahoitus tuppaa tänäpäivänä ilmeisesti tulevan julkisista lähteistä yksityisten sijaan.

YHTEENVETO: Yksilönvapaudet ovat kaksiteräinen miekka. Se, että ne ovat voimassa, tarkoittaa myös velvollisuuksia. Liian usein libertaaritkin sortuvat "kaikki mulle heti" -ajatteluun. Liberalismi osoittaa, miten asiat tulevat hoidetuksi jollain tapaa, vaikka yksilönvapauksia ei olisikaan. Toisaalta libertarismi osoittaa, miten yhteiskunta kehittyy, kun yksilönvapauksia kunnioitetaan.


4 Pakkovalta, autoritäriä

Pakkovalta, autoritäriä tai viranomaisvalta liittyy hyvin pitkälle yksilönvapauksiin. Argumentoin, että pakkovalta on aina seurausta siitä, että yksilöt eivät osaa käyttää vapauksiaan oikein. Ja koska vapauksia ei osata käyttää oikein, tarkoittaa se sitten pakkovaltaa.

Liberalismi osoittaa sen, että asiat saadaan toimimaan aina jollain tapaa, kun käytetään pakkovaltaa. Ei ehkä tehokkaasti, eikä taloudellisesti, mutta aina jollain tapaa. Pyörihän Neuvostoliitto ja DDR:kin aikansa. Liberalistinen pakkovalta johtaa kuitenkin nopeasti merkittäviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin. Siten siitä pitäisi pyrkiä irti, kun siihen johtaneet alkuperäiset yksilönvapauksien väärinkäytöstä johtuneet syyt on saatu korjattua. Toisaalta käytännön kokemus osoittaa, että (ääri)vasemmistolaiset autoritäriät kaatuvat usein romahduksen omaisesti, koska ne eivät juurikaan skaalaudu taaksepäin autoritäriää edeltäneeseen tilaan. Ehkä merkittävimpiä esimerkkejä rauhanomaisesti kaatuneista autoritäriöistä ovat Espanja ja Portugali 1970-luvulla, joskin ne edustivat tyypiltään konservatiivista autoritäriää enemmän kuin liberaalia.

Liberalismi suhtautuu aina myönteisesti pakkovaltaan, koska verotus ja massiivinen julkinen sektori vaativat aina valtion käden ulottamista ihmisten palkkapusseihin.

Konservatismin suhtautuminen pakkovaltaan on taas konditionaalinen eli ehdollinen. Toisaalta konservatiivit painottavat traditionaalisia yhteiskunnallisia yksikköjä; avioparit, perheet, suvut, lähiyhteisöt. Pakkovalta näyttäytyy konservatismissa usein arvokysymyksissä enemmän kuin jonkin yhteiskunnallisen asian tai palvelun järjestämisessä julkisen sektorin kautta. Esimerkiksi Francon falangistiautoritäriä Espanjassa otti katolisen kirkon kaverikseen. Abortteihin ja avioeroihin säädettiin rajoituksia. Samoin pornografia oli Francon Espanjassa kiellettyä, koska se oli konservatististen arvojen vastaista. Siten sen jakelua säädeltiin pakkovallalla. Samoin myös Singapore, jossa kuuluisa "pettäjäsivusto" AshleyMadison.com on kielletty hallituksen toimesta "perinteisten arvojen vastaisena".

Tavallaan myös konservatismi ottaa holhousvaltion roolia, joskin vähemmässä mittakaavassa kuin liberalismi.

Libertarismi sen sijaan painottaa ihmisten välistä rauhanomaista omistusoikeudet huomioivaa kanssakäymistä. Koska libertarismi kannattaa yksilönvapauksia, suhtautuu se kielteisesti erilaisiin pakkovallan muotoihin, olipa kyseessä perinteinen ateistinen kommunismi, natsismi tai teokraattinen poliittinen islamismi. Libertarismi ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko pakkovaltaan päädytty "oikeutetusti" vai "oikeudettomasti". Esimerkiksi useat esimerkit Väli-Amerikassa (Kuuban Batista, Nicaraguan Somozat) osoittavat, että siellä työläistä on aidosti sorrettu ja kunnolla, siinä missä Suomessa työläisen palkka on saatettu vain maksaa pari päivää myöhässä. Libertarismin vahvuus on järjestelmän korjaamisessa, eli siinä, että liberalistisesta - tai konservatistisesta autoritäriästä on joku päivä pyristeltävä irti.

YHTEENVETO: Sekä liberalismin että konservatismin yhteydessä esiintyy pakkovaltaa enemmän tai vähemmän, ja ne suhtautuvat siihen reilusti myönteisemmin kuin libertarismi.


5 Rasismi

Konservatismiin liittyy nationalismiaate enemmän kuin liberalismiin. Usein tietyn kansan edustajat ovat lähestulkoon aina tiettyä rotua - valkoisia, aasialaisia, mustia, hispanoja. Nationalistiaatteen kautta konservatismiin liittyy aina jonkin verran siis rasismia.

Liberalismi ammentaa jonkin verran voimaansa kansainvälisestä työväenliikkeestä, internationaalista, ja sorrettujen uhriasemasta. Siten liberalismi ei useinkaan ota kantaa rotuseikkoihin, muuten kuin tavallaan positiivisessa mielessä (positiivinen syrjintä). Koska esimerkiksi mustat ovat olleet USA:ssa orjan asemassa aikoinaan - siis sorrettuja - tulisi heille osoittaa siis positiivista syrjintää esim. opiskelupaikkakiintiöiden muodossa. Liberalismi ei ole rasistinen per se, mutta se tavallaan menee "yhden askeleen yli" liikasuvaitsevaiseen suuntaan, jossa rodulla katsotaan olevan vaikutusta tietynlaiseen käyttäytymiseen, esim. heikkoon koulumenestykseen tai rikollisuuteen. Aikanaan olleeseen uhriasemaan vedoten liberaalit saattavat haluta tietyille roduille yhteiskunnallista tasoitusta (handicap) esim. em. opiskelukiintiöiden muodossa, tai alhaisempien rikostuomioiden muodossa.

Se, että liberaalit haluavat em. helpotuksia tietyille roduille johtaa myös pakkovaltaan, yksilönvapauksien laskuun, yksilönvastuun hämärtymiseen ja markkinatalouden dissaamiseen, koska tietyille roduille haetaan etuoikeuksia julkisen vallan kautta.

Libertarismi painottaa laissez-faire asennoitumista rotukysymyksissä. Monet, pääasiassa liberaalit ovat syyttäneet libertaareja rasisteiksi, koska tietyt rodut eivät juurikaan pärjää markkinataloudessa, jota libertaarit kannattavat. USA:ssa mm. mustat pörssimeklarit ovat nostaneet kanteen työnantajia vastaan siitä, että valkoiset pörssimeklarit saavat heitä parempaa palkkaa. Kuitenkin heille on korostettu sitä, että pörssimeklarin palkka määräytyy tulosten perusteella, ja jos mustat eivät pysty samoihin tuloksiin kuin valkoiset, niin heillä ei ole oikeutta valittaa palkkojen väitetystä "epätasa-arvosta". Libertaarit myöskin korostavat, ettei tiettyjen rotujen tulisi uhriutua, siis omaksua uhrin asemaa, vaan pyrkiä saamaan kaikki irti niistä mahdollisuuksista, joita heillä on.

YHTEENVETO: Näistä kolmesta yllättäen rakkauden uskontoa, siis kristinuskoa, painottava konservatismi on kaikista rasistisin.


6 Uskonto

Vähemmän yllättäen konservatismi painottaa perinnettä, johon mm. länsimaissa kuuluu kristinusko. Siten konservatismi on kaikista kolmesta pääfilosofiasta uskonnollisin. Kuitenkin kuten kohdassa 4 Pakkovalta, autoritäriä mainittiin, niin konservatismi pyrkii kuitenkin tuputtamaan uskontoa kaikille ihmisille valtiovallan kautta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat lukuisat valtionkirkot eri Euroopan maissa, ja niille myönnetyt erityisoikeudet. Voidaan sanoa, että konservatismi suhtautuu positiivisesti uskontoon, mutta kääntöpuolena on sitten se, että sitä tuputetaan kaikille ihmisille julkisen sektorin kautta.

Liberalismi on pääasiassa uskontokielteinen. Tähän on monta syytä, ei vain yksi siis. Kuten edellä todettiin, liberalismi imee vaikutteita kansainvälisestä työväenliikkeestä, internationaalista, joka taas imee vaikutteita ateistisesta kommunismista. Osaltaan liberalismin uskontokielteisyys johtuu siitä, että esimerkiksi tsaarin Venäjällä kristillis-ortodoksinen kirkko oli kompiksessa tsaarin kanssa. Koska kommunistit vastustivat tsaarinvaltaa, siis monarkiaa, vastustivat he myös kirkkoa ja uskontoa. Lisäksi liberalismi painottaa pakkovallalla tuetun julkisen sektorin merkitystä palveluiden ja ihmisten arkielämän järjestämisessä, siinä missä kristinusko ja Raamattu painottaa rauhanomaista, rakastavaa keskinäistä, markkinatalouteen perustuvaa kanssakäymistä (kts. Gary Northin artikkeli Raamatusta ja markkinataloudesta).

Liberalismin ehkä paras puoli on konservatistisen valtionuskonnon rajoittaminen tai jopa kumoaminen. Espanjassa sosialistien pääministeri Zapatero mm. lakkautti katolisen kirkon valtiontuen 2005. Norjassa taas kirkko ja valtio erotettiin sosiaalidemokraattien valtakaudella 2010. Jos liberaalit puuttuvat julkisen uskonelämän taistelukentältä, niin libertaareilla on todella kova työ pitää konservatiivit sieltä poissa. Kun liberaalit ovat paikalla, uskonnon kompromettointi on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Toisaalta myös Suomessa, kuten myös muualla maailmalla, on alkanut esiintyä liberaaleja vasemmistokristillisyyden muotoja.

Libertarismi suhtautuu uskontoon laissez-faire -meiningillä. Niin kauan kuin uskonto ei vaikuta muiden ihmisten vapauksiin, ei siihen tule puuttua. Monet libertaarit määrittelevätkin itsensä ateisteiksi tai uskonnottomiksi, ja korostavat universaaleja uskonnosta riippumattomia arvoja, kuten yksilönvapautta, markkinataloutta ja omaisuuden suojaa. Tämä usein siksi, että uskontoa käytetään konservatiivien toimesta lyömäaseena oikeuttamaan erilaisia ihmisten vapauksiin puuttuvia toimia. Esimerkiksi Rothbard oli uskonnoton, mutta hänen vaimonsa oli kristitty. Republikaanien Ron Paul on taas episkopaalikristitty.

YHTEENVETO: Liberalismi on konservatistisen uskonnon leviämisen kannalta rajoittavin vastavoima. Siinä on liberalismin kiistattomin etu julkista uskontoa koskevissa kysymyksissä.


7 Tasa-arvo, tulonsiirrot

Konservatismi suhtautuu myönteisesti yksilönvastuuseen. Useat, erityisesti amerikkalaiskonservatiivit korostavat sitä, että tulonsiirrot köyhille ovat moraalittomia, koska köyhät usein käyttävät tulonsa lähes kokonaan kuluttamiseen sijoittamisen sijasta. Siten tulonsiirrot köyhille johtavat resurssien haaskaamiseen.

Tasa-arvokysymyksissä konservatismi painottaa perinteisiä arvoja, siis patriarkaalisuutta, kuten myös kykyjen mukaan määräytyvää asemaa yhteiskunnassa ja organisaatioissa.

Liberalismi sen sijaan on nimenomaan tasa-arvoa ja tulonsiirtoja korostava ideologia. Tasa-arvo tulee liberalismiin lähinnä marxismin ja kommunismin eteishuoneen kautta, feminismin muodossa. Feminismi on patriarkaalisuuden vastakohta. Voi olla kuitenkin totta, että naista saatettiin alistaa patriarkaalisessa konservatismissa, ja naisen asema oli rajoitettu - joskin konservatiiveilla on tähän perustelunsa. Myös tulonsiirrot ovat oleellinen osa liberalismia, koska niiden kautta liberalistit uskovat saavuttavansa taloudellisen tasa-arvon sukupuolten tasa-arvon ohella. Tulonsiirrot taas vaativat julkista byrokratiaa.

Libertaarit suhtautuvat tasa-arvo kysymyksiin laissez-faire -periaatteella. Jos nainen on miestä parempi johonkin tehtävään, se on ok, eikä sitä tule rajoittaa patriarkaalisuuteen perustuen. Tulonsiirtoihin libertaarit suhtautuvat kielteisesti, jos ne tapahtuvat julkisen sektorin kautta. Tällöin tulonsiirtojen toteuttaminen vaatii byrokratiakoneistoa, joka tarkoittaa verotusta, ja verotus on puuttumista yksilön vapauteen määrätä henkilökohtaisesta omaisuudestaan. Sen sijaan vapaaehtoiselle hyväntekeväisyydelle libertaarit eivät aseta rajoitteita.

YHTEENVETO: Liberalismi suhtautuu kaikista myönteisimmin tasa-arvoon ja tulonsiirtoihin, mutta tukee näiden toteuttamista lähes pelkästään julkisen sektorin toimien kautta, ei siis vapaaehtoisen interaktion kautta. Konservatismi ja libertarismi vastustavat tulonsiirtoja, joskin eri syistä.


8 Militärismi, asevarustelu, asevelvollisuus

Konservatismiin liittyy oleellisena osana isänmaallisuus ja nationalismi. Jokaisen miehen odotetaan suorittavan asepalveluksen, jotta kansallisvaltiota voidaan puolustaa aseellisesti. Armeijalla voi olla suuri merkitys yhteiskunnassa. Näin mm. USA:ssa ja Venäjällä. USA:ssa mm. pesäpallo- ja jalkapallopeleissä voi olla mukana asevoimien edustajia avaamassa peliä.

Liberalismi keskittyy lähinnä yhteiskunnan sisäisiin (sosiaali)ongelmiin ja niiden ratkaisuun julkisen sektorin kautta. Siten liberalismi suhtautuu nihkeämmin militärismiin, asevarusteluun ja asevelvollisuuteen kuin konservatismi, muttei juurikaan vastusta niitä erityisesti. Vaikka Suomi on verrattain liberalistinen maa, ei yleistä asevelvollisuutta ole onnistuttu kumoamaan.

Useat libertaarit suhtautuvat kielteisesti sotaan ja asevelvollisuuteen, koska ne tuottavat taloudellista tappiota. Useat libertaarit valitsevat sodan sijasta rauhan, mutta kannattavat kuitenkin tarpeen tullen vapaaehtoista asevelvollisuutta ja ammattiarmeijaa. Libertaarien etu puolustuskeskustelussa on se, että he tuovat esille asevelvollisuusarmeijan ja liiallisen asevarustelun yhteiskunnalle aiheuttamat tehokkuus- ja hyvinvointitappiot.

YHTEENVETO: Konservatiivit ovat verrattain innokkaita käyttämään ei-rauhanomaisia ratkaisuja niin valtioiden välisissä suhteissa kuin kansalaisten välisessä interaktiossa (aseoikeudet, "gun rights"). Sen sijaan liberaalit ja libertaarit ovat konservatiiveja järkevämpiä tässä.


9 Perhe, suku, avioliitto, lähiyhteisö

Konservatismi korostaa perinteisten yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä ja pysyvyyttä. Näitä instituutioita ovat mm. heteroseksuaalinen avioliitto, ydinperhe, suku, kyläyhteisö. Kuitenkin konservatiivit ovat jonkin verran epäkoherentteja siinä, että samalla he kuitenkin kannattavat julkisen sektorin puuttumista, jos yksilön vastuu itsestään pettää. Jos konservatiivit olisivat tässä asiassa koherentteja, korostaisivat he perheen, sukulaisten ja lähiyhteisön roolia talous-, alkoholi- ja mielenterveysongelmaisten hoidossa ja tukemisessa.

Liberaalit sen sijaan atomisoivat yhteiskunnan yksilöiksi, joilla ei kuitenkaan ole välttämättä vastuuta itsestään. Myös libertaarit kannattavat yksilö-perspektiiviä, mutta yksilön absoluuttisella vastuulla itsestään. Liberaalien puheissa eivät juuri konservatiivien korostamat instituutiot näy. Köyhästä pitää huolen sosiaalitoimi, alkoholiongelmaisesta julkinen vieroitusohjelma ja mielenterveysongelmaiset sijoitetaan julkisiin laitoksiin.

Libertaarit ottavat instituutioihin laissez faire -kannan. On aivan sama millaiset sukulaisuus- tai aviosuhteet henkilöllä on, jos se ei aiheuta haittaa muille. Useat libertaarit vastustavat keskitettyä valtaa (keskusvalta), ja kannattavat vallan jakamista alimmille tasoille, joita erilaiset lähiyhteisöt saattavat edustaa. Siinä missä konservatiivit sanovat tukevansa lähiyhteisöjä, he eivät kuitenkaan voimaannuta niitä toimimaan täysin voimin.

YHTEENVETO: Konservatiivien yksilön, perheen ja lähiyhteisöjen korostaminen ei realisoidu politiikassa. Libertaarit ovat tähän ainoa toimiva ratkaisu.


10 Byrokratia, "Big State"

Vuosien 1910-2008 Yhdysvaltoja voidaan pitää esimerkkinä konservatiivisesta byrokratiasta, "isosta valtiosta", johon liittyy uskonto, isänmaallisuus, asevarustelu jne. Konservatiivien suurin synti libertaristiselta kannalta on se, että konservatismi suhtautuu myönteisesti hyvinvointivaltioon, holhousvaltioon, sosiaalivaltioon (you name it), kunhan se kannattaa konservatistista ideologiaa. Puhutaankin ns. "sinisestä sosialismista".

Liberalismi taas on byrokratian ja etatismin grand old man tai lady - tasa-arvokannan vahvuudesta riippuen. Suurin osa liberalismista toteutetaan käytännössä julkisen sektorin kautta, ja tämä jos mikä tarkoittaa byrokratiaa ja isoa valtiota. Vaikka tälle voikin olla perustelunsa (mainittu aikaisemmissa kohdissa), tarkoittaa iso valtio aina tehokkuus- ja hyvinvointitappioita sen etujen vastapainoksi, ja pitkällä tähtäimellä isosta valtiosta on päästävä eroon, koska se johtaa stagnaatioon ja markkinatalouden alamäkeen.

Libertarismin parhaisiin puoliin tässä keskustelussa kuuluu kritiikki byrokratian hitautta, joustamattomuutta, epätaloudellisuutta ja epäinhimillisyyttä kohtaan. Vaikka minarkistit kannattavatkin minimivaltiota, tulisi sen järjestää vain välttämättömimmät julkiset toiminnot, kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija. Joidenkin mielestä myös tieverkosto.

YHTEENVETO: Tosiasiassa konservatiivien ja liberaalien välillä ei ole eroa, mitä tulee byrokratian ja ison julkisen sektorin kannattamiseen. Tosin liberaali iso valtio hajoaa ennemmin, koska liberalismi suhtautuu kielteisemmin markkinatalouteen ja yksilönvastuuseen. Libertarismi on tarvittava aines tähän poliittiseen soppaan. Se on antidootti, siis vastamyrkky byrokratialle ja isolle julkiselle sektorille.

---

Edit 23.11.2013: Tähän tekstiin on julkaistu jatko-osa "Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun"

14 kommenttia:

  1. Ihan ansiokas ja perusteellinen sinänsä. Oikeastaan on hiukan turha puuttua johonkin yksittäiseen kohtaan. Vaikkapa asevelvollisuuteen tai tulonjakoon. Termin "liberalismi" käyttö tuohon tyyliin - täysin amerikkalaisesti - tuntuu vieraalta.

    Mainittakoon kuitenkin, että Pohjoismainen konservatismi on suhtautunut tulonjakoon myönteisesti. Olkoon se sitten ollut sosiaalista tulonsiirtoa tai maareformia. Syy siihen ei välttämättä ole mikään sosiaalinen vastuun tunne vaan köyhyydestä seuraavat spillover-efektit.

    Suorastaan uusklassisen taloustieteen tehokkuus-näkökulmasta voidaan perustella esimerkiksi tukea koulutukseen tai tukea köyhien lainoitukseen.

    Voidaan osoittaa, että varattomuus alentaa köyhien riskinottokykyä niin voimakkaasti, että tästä on spillover-vaikutuksia. USA:n etelävaltioiden pientilallinen viljeli 1800-luvulla jatkuvasti alhaisen riskin ja alhaisen tuottavuuden puuvillaa sen sijaan että olisi viljellyt paremman tuottavuuden viljoja. Tulonsiirroilla köyhän maanviljelijän riskinottokykyä olisi voitu nostaa ja tehokkuus olisi noussut. Kehitysmaissa ongelma onkin tuntuva. Länsi-Bengalissa vuokraviljelijyn tehokkuutta on saatu nostettua tulonsiirtopolitiiikalla: vuokraviljelijöiden osuutta maan tuotosta on nostettu osavaltion toimin, samoin vuokrasopimuksen purkamisen ehtoja on tiukennettu.

    Koulutuksen subventoinnista voi olla merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia mikäli koulutus todella parantaa koulutettavien tuloksia koulutustuloksia. Kun väki on koulutettua, tietynlaiset investoinnit kasvavat. Koulutuksen laatu nostaa Maailmanpankin mukaan oleellisesti BKT:tä. Korrelaatio on selkeä.

    En ole koskaan kannattanut peruskoulutyyppistä täysin kattavaa ja täysin yhtenäistä järjestelmää. Oppikoulujärjestelmänkin aikana koulutusta kumminkin subventoitiin voimakkaasti unohtamatta sitä, että on motivointimielessä parempi että vanhemmat joutuvat maksamaan osan itse.

    Ihmisten pakottamisestakin - vaikkapa pakollisesta matematiikan ja äidinkielen opetuksesta - voi olla positiivisia ulkoisvaikutuksia. Pakottamisen haitat ja hyödyt on arvioitava objektiivisesti.

    Pohjoismaiset konservatiivit ovat perinteisesti kannattaneet tulonsiirtoja ns. yhteiskuntarauhan takia. Yhteiskuntarauhaa tarvittaviin venäläisen aggression aikaan maanpuolustushengen takaamiseen. Vastaavanlaisia tarpeita on kumminkin edelleenkin.

    Bushin hallinnossa toiminut konservatiivi taloustieteilijä varoitteli tuloerojen kasvusta:

    "Kenneth Scheve, a Yale political science professor, and Matthew Slaughter, an economist at the Tuck School of Business at Dartmouth, wrote a provocative piece in Foreign Affairs arguing that the United States should adopt a “fundamentally more progressive federal tax system” (e.g., tax the rich more) as the best way of saving globalization from a protectionist backlash. What’s interesting is that these guys are not left-wing radicals wearing tie-dye shirts; Matt Slaughter served in the George W. Bush administration."

    Libertaari vastaa ehkä tuohon, että protektionismi on jotenkin vapauden ajatusta vastaan. Voi ollakin. Mutta jos lähtee pragmaattisesta näkökulmasta, tuo ongelma ehdottomasti otettava huomioon. Globalisaatio muuttaa käytännössä tuloeroja siten, että tuloerot maan sisällä kasvavat ja maiden välillä alenevat mikä sinänsä on tavallaan oikeudenmukaista ja kohtuullista. Koska demokratia kumminkin toimii maan sisällä, on varmaa että tuloerojen kasvu vapaan kansainvälisen kilpailun vallitessa johtaa helposti protektionismin nousuun niin kuin suomalaisessakin keskustelussa on tullut esiin. 

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, Jukka!

    Myönnän, että termien käyttö on enemmän amerikkalaista kuin eurooppalaista. Toisaalta ongelmana on se, että amerikkalaiset sosialistit ja vasemmistolaiset kaappasivat itselleen "liberalismi" -käsitteen 1900-luvun puolella.

    Kuten tekstistä ilmenee, ei liberalismissa oikein mikään ole vapaata, paitsi ehkä perseilyn salliminen yhteiskunnassa.

    Myönnän myös, että yksittäiset kohdat eivät välttämättä ole oikein, vaan oikeansuuntaisia kuvauksia siitä miten filosofiat realisoituvat käytännössä.

    VastaaPoista
  3. Ihan ansiokas ja perusteellinen sinänsä. Oikeastaan on hiukan turha puuttua johonkin yksittäiseen kohtaan. Vaikkapa asevelvollisuuteen tai tulonjakoon.

    Ajattelin havainnollistaa esimerkein miten filosofiat realisoituvat käytännössä. Olen itse käytännön ihminen, haluan esimerkkejä.

    Mainittakoon kuitenkin, että Pohjoismainen konservatismi on suhtautunut tulonjakoon myönteisesti. Olkoon se sitten ollut sosiaalista tulonsiirtoa tai maareformia. Syy siihen ei välttämättä ole mikään sosiaalinen vastuun tunne vaan köyhyydestä seuraavat spillover-efektit.

    Niin, esim. 1920-luvun Lex Kallio. Sittemmin tulonsiirrot ovat olleet vasemmiston tekosia. Tietty pohjoismaisessa kontekstissa voidaan ehkä puhua vasemmistokonservatismista erotuksena nykyiseen vasemmistoliberalismiin.

    Toisaalta Pohjoismaiden edut ovat olleet ne, jotka olet maininnut blogissasi - homogeeninen väestö, korkea älykkyys, työmoraali, luterilainen uskonto jne.

    Amerikkalainen konservatismi perustuu tietysti "amerikkalaiseen unelmaan" (American dream), jossa kukin on oman onnensa seppä. En sano, että tämäkään on huono asia.

    Jenkkilässä syrjäytyvät ne, jotka sen ansaitsevat. Pohjoismaisessa vasemmistoliberalismissa syrjäytyvät myös sellaiset, jotka olisivat muuten täysin työkykyisiä & taitoisia.

    Suorastaan uusklassisen taloustieteen tehokkuus-näkökulmasta voidaan perustella esimerkiksi tukea koulutukseen tai tukea köyhien lainoitukseen.

    Mielestäni mikrolainat ja koulutussetelit olisivat parempi vaihtoehto kuin sosiaaliturva ja peruskouluinstituutio. Jälkimmäiset tavallaan hyysäävät ihan loppuun asti, eivätkä sisällä minkäänlaista markkinamyönteisyyttä.

    En ole koskaan kannattanut peruskoulutyyppistä täysin kattavaa ja täysin yhtenäistä järjestelmää.

    Mielestäni kansakoulu/oppikoulu-järjestelmä oli hyvä. Nykyisin voitaisiin kokeilla järjestelmää, jossa markkinoilla olisi myös yksityisiä kouluja, ja köyhimmille perheille jaettaisiin opintoseteleitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten blogistani selviää ajattelen jotenkin niin että ei ole yhtä oikeaa mallia. Hyvinvointiyhteiskunta voi jossain oloissa toimia hyvin tehokkaasti, mutta koska siihen liittyy inherentisti suuri riski moraalikadosta, se on omiaan rapautumaan.

      Toisin sanoen silloinkin, kun hyvinvointiyhteiskunta on tehokas, se sisältää rappion siemenen joka liittyy moraalikatoon. ibn Khaldun sanoi tämän jo joskus vuonna 1300 ja risat.

      Suomessa vasemmistolaiset väittävät usein, että suomalaisista hyvin harvat haluavat olla työttömiä. Juttu on kumminkin niin, että vaikka tämä olisikin totta aika paljon on niitä, jotka eivät tee mitään sen eteen että ammattitaito säilyisi ja paranisi tai asema työmarkkinoilla muutenkaan paranisi. Jos yrityksellä meneee huonosti suomalainen suhtautuu asiaan fatalistisesti ja kun hänet irtisanotaan, se ei muka ole oma syy.

      Sen sijaan että olisi varauduttu asiaan mikä olisi ollut aivan hyvin tiedettävissä. Jos tulosluvut ovat huonot tai automaatiota on ilmassa, työpaikka menee ilman muuta.

      Turha jonnekin hevonkuuseen on rakentaa lainarahalla omakotitalo, jos siellä 5 vuoden päästä ei ole työtä. Rakennemuutos-rahastoja vaaditaan sitten.

      Poista
    2. Hyvinvointiyhteiskunta voi jossain oloissa toimia hyvin tehokkaasti, mutta koska siihen liittyy inherentisti suuri riski moraalikadosta, se on omiaan rapautumaan.

      Mielestäni hyvinvointiyhteiskunta jättää huomioimatta sen, että useimmille ihmisille työssäkäynti on vain rahan kartuttamista perustarpeita varten.

      Kun rahaa on sitten saatavissa helpommin hyvinvointi-instituutioista markkinaehtoisen työn sijaan, alkaa yhä suureneva joukko valita subventioita tuottavan työn sijaan.

      Toisaalta myös (libertaari) taloustiede on osoittanut, että suuri hyvinvointivaltio rajoittaa työllistymis- ja työllistämismahdollisuuksia säätelyn, verotuksen ja markkinavääristymien muodossa.

      Hyvinvointivaltiolla on mielestäni suuria vaikeuksia pitää sosiaaliturva ns. optimitasolla, jossa se toisaalta hoitaa sosiaaliongelmia, mutta insentivoi kuitenkin työntekoa.

      Juttu on kumminkin niin, että vaikka tämä olisikin totta aika paljon on niitä, jotka eivät tee mitään sen eteen että ammattitaito säilyisi ja paranisi tai asema työmarkkinoilla muutenkaan paranisi. Jos yrityksellä meneee huonosti suomalainen suhtautuu asiaan fatalistisesti ja kun hänet irtisanotaan, se ei muka ole oma syy.

      Totta. Olen nähnyt paljon firmoja, erityisesti it-alalla, jotka puksuttavat pari vuotta, ja sitten 5-7 vuoden kohdalla törmäävät seinään.

      Näissä on usein työntekijöitä, jotka ovat liian mukavuudenhaluisia. Huomataan, että firma X maksaa heille palkkaa, joten jätetään oman osaamisen kehittäminen siihen paikkaan, ja odotetaan, että firma sitten törmää seinään.

      Turha jonnekin hevonkuuseen on rakentaa lainarahalla omakotitalo, jos siellä 5 vuoden päästä ei ole työtä. Rakennemuutos-rahastoja vaaditaan sitten.

      Case Talvivaara. Kaikki luulivat, että nikkelin hinnannousu jatkuu ikuisesti. Työntekijät aloittivat omakotitaloprojektinsa joskus 2008-2009 jättibonusten aikaan.

      Vaan kuinkas sitten kävikään?

      Poista
  4. Ihmisten pakottamisestakin - vaikkapa pakollisesta matematiikan ja äidinkielen opetuksesta - voi olla positiivisia ulkoisvaikutuksia. Pakottamisen haitat ja hyödyt on arvioitava objektiivisesti.

    Kansakoulujärjestelmä olisi riittävä pakotettuun oppimiseen. Se takaisin jonkinlaisen lähtötason. 9 vuoden pidennetty pakollinen oppivelvollisuus peruskoulun muodossa ei mielestäni toimi.

    Kyseessä oli vasemmiston poliittinen shoppailu, jossa haettiin ääniä sillä, että oppikoulun voisi kustantaa lapsilleen valtion pussista. Ihan sama juttu on nykyisen "kansanyliopiston" kanssa. 2/3-osalta 25-35-vuotiailta suomalaisilta löytyy korkeakoulututkinto. Mielestäni se on liikaa.

    Pohjoismaiset konservatiivit ovat perinteisesti kannattaneet tulonsiirtoja ns. yhteiskuntarauhan takia. Yhteiskuntarauhaa tarvittaviin venäläisen aggression aikaan maanpuolustushengen takaamiseen. Vastaavanlaisia tarpeita on kumminkin edelleenkin.

    On kuvottavaa jakaa tulonsiirtoja henkilöille, jotka eivät niitä tarvitsisi.

    VastaaPoista
  5. "Vaikka Suomi on verrattain liberalistinen maa, ei yleistä asevelvollisuutta ole onnistuttu kumoamaan."

    Sattuneesta syystä pääsin aikanaan tutustumaan Hornet -hävittäjäkaupan kustannuksiin koko kansantalouden kannalta. Laskelman lopputulema oli hätkähdyttävä: Kaupan kokonaiskustannus jäi Suomen kannalta reippaasi plussan puolelle, ts. jos olisimme jättäneet hävittäjät ostamatta, kustannukset kansantaloudelle olisivat olleet huomattavasti kauppasummaa kovemmat.

    Puolustuskyky on yksi osa siinä laskelmassa jossa arvioidaan eri maiden maariskiä. Jos maan kykyä puolustaa suvereeniteettiään myös aseellisesti epäillään, maan kiinnostavuus sijoituskohteena, kilpailukyky, luottoluokitus yms. heikkenee. Eihän kukaan halua sitoutua pitkäaikaisiin liikesuhteisiin maan kanssa joka ei pysty puolustamaan olemassaoloaan. Siksi tarkoitushakuiset laskelmat asevelvollisuuden talousvaikutuksista eivät ole valideja koska niissä lähdetään poikkeuksetta liikkeelle siitä lähtöoletuksesta että puolustuskyky ei tuota mitään.

    Ja mitä tulee ammattiarmeijaan niin se on hieno järjestelmä mikäli yhteiskunnan kantokyky sekä taloudellisesti että väestöpohjan suuruuden kautta kestää sen. Ja sen, mikä on tarvittava kriisiajan suorituskyky sanelee maantiede. Suomen maantieteellinen sijainti täysin arvaamattoman Venäjän naapurina on ihan toisenlainen kuin vaikkapa Irlannilla.

    Ammattiarmeijan kustannuksia voi hyvin laskeskella jakamalla muutaman maailman tehokkaimman ammattiarmeijan budjetit niiden miesmäärällä ja kertomalla tuo luku koko Suomen puolustamiseen tarvittavien huippuluokan aseistuksella varustettujen ammattisotilaiden määrällä joka on reserveineen minimissään noin sadan tuhannen miehen luokkaa.

    Mainittakoon tässä että vaikka Ruotsin maantieteellinen asema on huomattavasti Suomea helpompi, Ruotsi käyttää puolustukseensa rahaa lähes kolme kertaa Suomen puolustusbudjetin verran. Ja saa vastineeksi organisaation jolla on arvoa lähinnä myyntireferenssinä ruotsalaiselle aseteollsuudelle.

    Ruotsin puolustushan lähtee siitä uskosta että hädän tullen NATO tulee apuun. Suomen ja Baltian maiden tehtävä Ruotsin skenaariossa on viivyttää ja kuluttaa hyökkääjää.

    Suomessakin voitaisiin hyvin keskustella palkka-armeijasta mikäli väestömme ja kansantaloutemme olisi kymmenen kertaa nykyisen kokoinen. Olemassaolevilla numeroilla uskotavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen (suuri maa, vähän ihmisiä, arvaamaton naapuri) yleiselle asevelvollisuudelle ei ole vaihtoehtoja.

    Ellemme sitten halua tieten tahtoen leimautua Venäjän etupiiriin erottamattomasti kuuluvaksi maaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmaan on. Ottaen huomioon, että elämme Venäjän naapurissa samalla lailla kuin Georgia ja Viro, meidän olisi ajat sitten pitänyt liittyä Natoon.

      Jos logiikkasi investoinneista pitää paikkansa, Suomeen ei kannata investoida muiden kuin venäläisten. Jos Suomi joutuisi aggression kohteeksi, hökkääjä olisi Venäjä.

      Poista
    2. Natoon liittyminen olisi huomattavan paljon helpompaa, jos meillä olisi ammattiarmeija ja osaavampi ulkopoliittinen johto.

      Kansa vastustaa Natoa, koska pelkää, että sen myötä asepalveluksen käyneitä reserviläisiä saatetaan käyttää ulkomaan operaatioihin. Jos se ei tietoisesti pelkää, niin sitten alitajuisesti.

      Samoin ulkoministerinä on aina jokin Erkki Tuomiojan tapainen henkilö, joka on Nato- ja länsi-kielteinen.

      Poista
  6. Olemassaolevilla numeroilla uskotavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen (suuri maa, vähän ihmisiä, arvaamaton naapuri) yleiselle asevelvollisuudelle ei ole vaihtoehtoja.

    Oletko intissä töissä? Yleensä kapiaiset laulavat saman laulun.

    Miten olisi 20 000-30 000 hengen ammattiarmeija, johon 10x suurempi pakotettuun ja vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen perustuva reservi (200 000-300 000 reserviläistä)?

    Yleinen asevelvollisuus, siis englanniksi "Military Draft" on käytössä yleensä vain suursodan aikana. Koska suursotaa ei nyt ole tässä näköpiirissä, niin miksi Suomi on kuin täydessä hälytystilassa kylmän sodan aikaan?

    Ennen Talvisotaahan yleistä asevelvollisuutta ei ollut. Asepalvelukseen valikoitiin tarkemmin. Nyt kaikki Motivaatio-Matit ja Vemppa-Veikot tulevat mukaan, mikä heikentää joukon laatua.

    Tottakai määrät saadaan korkeiksi, mutta mitä tekee diabeetikko jääkäri Karhilalla, joka juoksee cooperissa 1400 metriä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tuo väite että ennen talvisotaa ei ollut yleistä asevelvolllisuutta. Kyllä oli ja lisäksi puolet ikäluokasta oli suojeluskunnassa.

      Poista
    2. Ohion.fi sivustolla sanotaan niin.

      Ehkä yleinen asevelvollisuus oli ennen sotia, mutta väenotto oli kaiketi huomattavan paljon valikoivampaa kuin nykyisin.

      Poista
  7. Koko juttu menee pieleen lähtöasetelmassaan, jossa liberalismi rinnastetaan sosialismiin, etten oikein jaksa lähteä ruotimaan yksityiskohtia. yhtä lailla väärin on esittää klassisen liberalismin olevan sama asia kuin libertarismi. Kirjoittajalla on ilmeisen värittynyt ja puutteellinen tietämys klassisen liberalismin olemuksesta. Siinä keskeisenä oivalluksena on ymmärrys ihmisestä tiedoiltaan ja osaamiseltaan rajallisena ja hyvin ristiriitaisena olentona, josta seuraa kaksi asiaa:

    1. Ihmisen tulee voida vapaasti elää ja toimia oman etunsa pohjalta

    2. Mutta koska ihmiset ovat epätäydellisiä, niin tarvitaan sääntöjä, ettei joidenkin omat edut rajoita haitallisesti toisten vapautta oman etunsa mukaiseen elämään. Säännöt edellyttävät valtiota, jonka pitää rajatulla alueellaan olla vahva.

    Klassinen liberalismi on alkuperäistä ja ajatonta. Se ei ole sosialismia eikä se todellakaan kannata "big state" -ajattelua.

    VastaaPoista