torstai 24. lokakuuta 2013

Mitä suomalaisessa libertaariskenessä on tapahtunut?

Internet Mies kirjoitti jokin aika sitten kirjoituksen "Suomalainen libertarismi, missä menet?"

Kirjoituksessa Internet Mies oli tuskastunut suomilibertaarien kehnoon poliittiseen menestykseen, ja myös SAK:n vaalimainoksesta tuttuun oivalohtandermaisiin köyhät kyykkyyn -ulostuloihin.

On kieltämättä totta, että Hanken-opiskelija Schubakin ja Henri Heikkisen letkautukset koettelevat hyvän maun rajoja, etenkin köyhemmässä väestönosassa. Myös Aleksi Tolvasesta on tullut "Yksityistäisin kaikki" -internetmeemi.

Jaan osittain Internet Miehen huolen siitä, että libertarismi tuntuu olevan lähinnä varakkaamman väestönosan suosiossa Suomessa. Jotta libertarismi saisi Suomessa poliittista kannatusta, pitäisi siitä tehdä ns. koko kansan liike.

Se taas on ongelmallista, koska libertarismi vetoaa ensisijaisesti älykkäisiin ja varakkaisiin henkilöihin. Lisäksi libertarismi dissaa tunnepainotteista diskurssia, jota vaadittaisiin koko kansan liikkeeltä.

Jätän tämän ongelman hautumaan, ja listaan tässä joitain virstanpylväitä, joita suomilibertarismissa on tapahtunut viime vuosina:

  1. Käytännössä 2010-vuosikymmenellä on avattu useita libertaareja ja liberaalihenkisiä blogeja Suomessa. Määrä tuntuisi kasvavan sitä mukaa, kun ihmiset tulevat entistä tyytymättömämmiksi vanhojen puolueiden "aikaansaannoksiin".
  2. Suomeen avatut Libera ja Mises -instituutit. Näistä ensimmäinen on aktiivisempi ja vakavastiotettavampi kuin jälkimmäinen.
  3. Björn Wahlroosin ulostulot ja kirja "Markkinat ja demokratia". Wahlroosin painoarvoa libertaarin kansanliikkeen luomisessa laskee se, että hän kuuluu Suomen rikkaimpiin.
  4. Tuomas Enbusken libertaarihenkiset ulostulot ja kolumnit Hesarissa. Enbusken painoarvoa lisää se, että hän oli tai on entiseltä katsantokannaltaan lähinnä vasemmistolainen.
  5. Tom Palmerin mikrovierailu Suomessa ja "Kapitalismin moraali" kirjan suomentaminen. Ei tee kesää, mutta huomionarvoinen tapahtuma kuitenkin.
  6. Aleksi Tolvasen 13 000+ Facebook-jakoa kerännyt kirjoitus "Lapsilisät ja kaikki muukin sosiaaliturva poistettava". Miinuksena Aleksi tunnetaan internetissä "Yksityistäisin kaiken" -meeminä.
  7. Kokoomusnuoret - vanhojen puolueiden libertaarein siipi. Joskin kannanotot ovat mielestäni muuttuneet huonompaan suuntaan, tai sitten media vain vääristelee niitä. Rydman oli aivan helvetin hyvä jätkä, asiallinen kuin mikä. Schubak taas tuntuu kerjäävän verta nenästään. Susanna Koskea media joko vääristeli tahallaan aivan helvetisti, tai sitten Koskeen yhdistyy tarkoituksella lapualaistyylinen suomalainen äärioikeistolaisuus - mikä nyt tietenkään ei ole kovin liberaalia. Kuitenkin kokoomusnuorilla on paikkansa suomilibertaariskenessä.
  8. Internet Miehen Vapaita poimintoja -blogiportaalin perustaminen
  9. PerSujen markkinaliberaali siipi, mm. Olli Immonen ja Sampo Terho.
  10. Edistyspuolueen toiminnan virvoittaminen, vaikkakin puolue uhkaa jäädä marginaaliin kannattajakorttikeräyksen keskeydyttyä 2400+ korttiin 5000 vaadittavasta.
  11. Thomas Taussin blogin valinta Suomen poliittisten blogien TOP5:een vuonna 2011.
  12. Yritysverotuksen madaltaminen. Ei varsinaisesti libertaariskenen saavutus, mutta kuitenkin.

4 kommenttia:

  1. Peli on menetetty heti alkuunsa, jos ryhdymme ajamaan libertarismia poliittisin keinoin. Politiikka edustaa itsessään asioita, joita libertaristit vastustavat.

    Paras keino yhteiskunnan liberalisoimiseksi on keskittyminen omaan elämään ja siitä nauttimiseen. Meidän on yhä mahdollista elää melko vapaata elämää, vaikka totalitarismi vyöryykin jatkuvasti eteenpäin. Emme voi asioille mitään, joten ne kannattaa sivuuttaa elämästä mahdollisimman pienelle huomiolle. Aikanaan jotkut ihmiset huomaavat toimintamallimme ja kenties alkavat jäljitellä sitä. Aatetta ei kuitenkaan kannata tuputtaa, mutta mielipiteen voi kertoa kysyttäessä.

    Myös lapset voidaan kasvattaa vapaiksi, niin että he huomaavat epäkohdat ja osaavat suhtautua asioihin kriittisesti. Paras kasvatustapa lienee siinäkin oma esimerkki. Libertarismin eteneminen on joka tapauksessa hidasta ja totalitarismin valloituksessa kestää ainakin parin sukupolven aika.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni libertarismia pitää ajaa monella rintamalla. Omassa elämässä, mutta myös politiikassa. Vaikkei Ron Paul päässytkään presidentiksi asti, niin hänen kampanjallaan oli kuitenkin mainosarvoa.

    Tottakai väestöä tulee valistaa, koska sitä kautta loppujen lopuksi sitten ilmaantuu libertaareja poliitikkoja vaalimarkkinoille.

    On luotava kysyntää libertarismille kansan syvien rivien keskuudessa.

    En nyt lähtisi ancap-linjalle siinä, että politiikka ei kannata.

    VastaaPoista
  3. Mitä hyötyä olisi libertaarista poliitikosta? Libertaari poliitikko on oikeastaan oksymoroni. Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisten ihmisten asioista, ei edes libertaristilla.

    Politiikkaan menevä libertaristi tuo kyllä libertarismia esiin, mutta viestii, että libertarismi hyväksyy ja kannustaa nykyistä hallintajärjestelmää. Libertaristinen poliitikko kaikkien sosiaalidemokraattien joukossa myös oikeuttaa sosiaalidemokraattisen järjestelmän. Miten sitten libertaristi voisi muuttaa järjestelmää poliittisin keinoin? Libertaristien panos ei näy missään, sillä sosiaalidmokratia sen kun turpoaa kiihtyvällä vauhdilla.



    VastaaPoista