maanantai 14. lokakuuta 2013

Konstruktivistisempi linja, osa 3: Kahden vaiheilla

Sarjassa aiemmin julkaistua:

Konstruktivistisempi linja
Konstruktivistisempi linja, osa 2
Konstruktivismia a'la OAJ 
Konstruktivismia, herrat libertaarit!
Linjan kovennus

---

Linjan muutoksia

Keväämmällä 2013 mietin ottavani konstruktivistisempaa linjaa asioihin. Huomasin, että syksystä 2011 asti ajamani libertaristinen linjani ei ole tuottanut mainittavampia tuloksia.

Mutta toisaalta: olenhan "poliittinen neitsyt", eli en ole ollut mukana missään puolueessa tai vaaleissa. Toiseksi: Politiikassa muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta yleensä n. 2-3 Eduskunnan nelivuotisen vaalikauden aikana. Eihän 1966 enemmistön saanut vasemmistokaan nuijinut sosiaalivaltiota paikoilleen parissa vuodessa. Kyllä siinä meni aina 1970-luvun puoliväliin saakka, kun aloitettiin massarekrytoinnit julkiselle sektorille.

Ajattelin tässä, että suomalaisen yhteiskunnan perussektorit - hallinto, koulutus, ja terveydenhuolto - olisivat totaalisen remontin tarpeessa. Toisaalta, esimerkiksi OAJ vastustaa kaikkia heidän jäsentensä asemaan vaikuttavia uudistuksia. Miten siis neuvottelet, eli olet konstruktivistinen tällaisen poppoon kanssa, joka ei anna tuumaakaan periksi, vaikka se olisi heidän pitkän aikavälin etunsa mukaista?

Blogasinkin sittemmin, ettei tällaisen yhteiskuntaa panttivankinaan pitävän paskasakin kanssa tulisi neuvotella enää yhtään lisää.

Missä nyt mennään?

Internet Mies kehui konstruktivistista linjaani. Toisaalta Hoppelainen kannattaa tinkimätöntä anarkokapitalismia.

Itse olen minarkisti, mutta se mitä todella ihailen anarkokapitalisteissa on heidän tinkimättömyytensä. On totta, että jos lähden mukaan poliittiseen toimintaan, niin saan lähinnä vääntää kättä siitä, että onko tuloveroaste 21,5 % vai 21,6 %.

Toisaalta Internet Mies on sosiaaliliberalismiin taipuvainen, ja kannattaa myös perustuloa tai kansalaispalkkaa.

Kahden vaiheilla

Suomi luisuu päivä päivältä kohti epäoptimaalista poliittis-taloudellis-yhteiskunnallista tilaa. Veturina tässä alamäessä toimii suomalainen vihervasemmisto, jota suomalaiset hyvävelikapitalistit peesaavat.

Jos otan konstruktivistisemman linjan, joudun tekemään vastapuolelle myönnytyksiä. Kuitenkin vastapuolella ei pitäisi olla nokan koputtamista, koska se voi halutessaan saada 1100 e/kk fattasta, lähes ilmaisen perusterveydenhuollon, ja hyvällä tuurilla kaupungin halvan vuokra-asunnon. Ja kaikki tämä täysin vastikkeetta - pelkkä Suomen kansalaisuus riittää.

Toisaalta jos jatkan libertaristista linjaani, niin silloin en ole vastapuolen silmissä "konstruktiivinen". Jos itse rääkyn blogissani miten köyhien tulisi tehdä enemmän töitä ja maksaa itse kulunsa, niin olen vastapuolen silmissä "epäsolidaarinen".

Enpä tiedä. Ehkä tämä on ongelma, jota ei voi ratkaista poliittisesti. Jääkö siis muuta mahdollisuutta kuin Jeesuksen toisen tulemisen odottelu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti