torstai 28. helmikuuta 2013

Olof Palme


Tänään vietetään Olof Palmen kuoleman vuosipäivää. Koska Palme oli niin merkittävä poliittinen hahmo, ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani hänestä. Palmehan siis oli Ruotsin demareiden johtohahmo useita kymmeniä vuosia aina vuoteen 1986 asti.

Palmen voidaan sanoa olleen radikaali demari, jopa vasemmistolainen, joka eteni verrattain pitkälle Ruotsin demareissa. Palmelle vetoapua antoivat punainen 1970-luku, ja jopa Ruotsin sijaitseminen lähellä kommunismin kehtoa, eli Neuvostoliittoa. Ihan omin avuin Palme ei siis kavunnut asemaansa.

Palmen kohdalla tulee myös hyvin esille se, miten työväenpuoluetta johtamassa oli mies, joka oli täysin "yläluokkainen" (jos luokkajako halutaan tässä väkisin tuoda esille) ja täysin anti-duunari. Palmen isä oli pääjohtaja ja äiti aatelista sukutaustaa. Kuten myös Fidel Castro ja Mao Tsetung olivat maittensa suurimpiin ja rikkaimpiin kuuluvien maanomistajien poikia. Mielestäni on ironista, että työväenpuolueiden johtohahmot ovat usein kaikkea muuta kuin työläisiä itse.

Palme oli myös radikaali ja lörppäsuu. Francon hallitusta Palme kutsui julkisesti nimellä "dessa satans mördäre". Samoin Palme veljeili avoimesti Jasser Arafatin, PLO:n ja Palestiinalaisten kanssa - kuten kaikilla kunnon vasemmistoradikaaleilla on ollut tapana. Israelia Palme dissasi.

Kuka sitten murhasi Palmen? Miltton tarjoaa kaksi teoriaa (eivät todennäköisyysjärjestyksessä).
  1. Israel. Pohjoismaisilla demareilla on ollut paha tapa kaveerata palestiinalaisten kanssa. Samoin Israelilla on ollut paha tapa likvitoida palestiinalaisia ja heitä tukevia ulkomaalaisia.
  2. Ruotsin teollisuuseliitti. Palme oli verrattain voimakas vasemmistojohtaja. Vielä vuosikymmen lisää Palmea ja demaripolitiikkaa olisi saattanut tuntua ratkaisevalla tavalla Ruotsin teollisuudessa.
Kaiken kaikkiaan Palme oli haihattelija, radikaali ja utopisti. Vain vasemmiston riveissä voi edetä niin pitkälle moisella persoonallisuudella ja konkreettisten kansantaloudellisten saavutusten vähäisyydellä.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Myytinmurtajat spesiaali: Rakensivatko sosiaalidemokraatit suomalaisen hyvinvointivaltion?


Demareihin ja sosialisteihin yleensä liittyy kummallisia myyttejä. Yksi näistä myyteistä on se, että suomalainen tai yleensäkin skandinaavinen hyvinvointivaltio "rakennettiin" juuri sosiaalidemokraattien toimesta.

Hyvinvointivaltion voidaan sanoa lähteneen kunnolla käyntiin 1960-1970-luvuilla. Näin myös monessa nykyisessä Euroopan kriisimaassa, kuten Italiassa ja Kreikassa. Vuonna 1966 Suomen eduskunta muuttui vasemmistoenemmistöiseksi. Sitä seurasivat maksuton koulutus, työaikauudistukset, julkinen päivähoito, massiivinen terveydenhoitojärjestelmä, julkisbyrokratian kasvu jne. Samalla veroaste nousi pysyvästi korkeaksi.

On selvää, että sosiaalidemokraatit ja vasemmisto yleensäkin vaikuttivat sosiaalivaltion syntyyn ja sen miten se siitä eteenpäin "kehittyi".

Ongelma #1: Varallisuutta jakamalla ei rakenneta uutta varallisuutta

Ongelma on kuitenkin siinä, että käytetään ilmaisuja sosiaalidemokraatit "loivat", sosiaalidemokraatit "rakensivat", hyvinvointiyhteiskunta "kehittyi". Todellisuudessa sosiaalivaltio luotiin aikaisempaa varallisuutta jakamalla. Joku voisi sanoa, että ryöstämällä, mutta varallisuuden uusjaolla oli kuitenkin juridinen oikeutus.

Kun demarit loivat sosiaalivaltionsa, todellisuudessa ei rakennettu mitään siinä mielessä, kuin mitä varallisuuden luonti tarkoittaa. Demareiden oli helppoa "rakentaa" esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä nostamalla veroja ja kanavoimalla veronkorotuksista saadut rahat sairaaloiden ja terveyskeskuksien rakentamiseen ja lääkäreiden koulutusmäärien lisäämiseen.

Ongelma #2: Sosiaalivaltion rahoitus on aina riippuvainen vapaista markkinoista, eli kapitalismista

Samalla huomataan, että sosiaalivaltion rahoitus riippuu aikaisemmin luodusta varallisuudesta. Johtuen korkeasta veroasteesta sosiaalivaltio estää varallisuuden kasautumista eli pääoman akkumulaatiota. Pääoman kasautuminen on yksi kapitalismin edellytyksistä. Siten sosiaalivaltio estää kapitalismia ja sen varallisuutta luovan mekanismin toimimista.

Itse asiassa tällä hetkellä ollaankin tilanteessa, jossa veroastetta ei voi juurikaan nostaa ilman, että sosiaalivaltion rahoitus alenisi.

Kreikassa ja muissa PIIGS-kriisimaissa sosiaalivaltio on estänyt pääoman kasautumista niin pahasti, että yksityinen sektori ei enää pysty rahoittamaan sosiaalivaltiota tehokkaasti.

SUMMA SUMMARUM

Näiden todisteiden valossa näyttäisi siltä, että hyvinvointivaltio sai alkunsa sosiaalidemokraattien - ja vasemmiston - aloitteesta. Se, että jotain olisi de facto rakennettu, on kuitenkin täyttä kukkua. Hyvinvointivaltio rahoitettiin aiemmin luotua varallisuutta verottamalla ja uudelleenkohdistamalla. Myöskin "hyvinvointi" tarkoittaa useimmassa tapauksessa subventoitua julkista työtä tai sosiaalietuuksia.

En oikein tiedä millä tavalla tulisi suhtautua puolueeseen, joka on noin täynnä kukkua. Käytännössä näyttää siltä, että sosiaalidemokraatit loivat n. 40-50 vuotta kestävän sosiaalivaltiokokeilun, joka päättyy ylivelkaantumisen ja yksityisen sektorin talouden kuoleman kautta totalitarismiin, ja sitten joko sisällissotaan tai ulkovaltojen kanssa käytävään sotaan - tai molempiin - ja sitten sodan päätettyä taas kapitalismiin.

Keskusjohtoinen suunnitelmatalous heikensi natsi-Saksan sotaponnisteluja


Amerikkalainen sotatalous näyttää toimineen toisessa maailmansodassa parhaiten. Ainakin natsi-Saksaan verrattuna. Katsoin jokin aika sitten dokumentin, jossa käsiteltiin natsien suihkuhävittäjiä. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden sanottiin olleen merkittävä hidaste sille, että esimerkiksi kehittyneempiä Me-262 suihkuhävittäjiä olisi saatu enemmän taivaalle sodan loppuvaiheessa.

Sen sijaan USA pystyi pyörittämään yksityisen sektorin talouttaan verrattain tehokkaammin natsi-Saksaan verrattuna, jolloin sotatalouteen riitti enemmän resursseja.

Siten on todennäköistä, että suunnitelmatalouden ja osittain vapaan markkinatalouden kohdatessa sodassa vapaamman markkinatalouden omaava osapuoli voittaa, koska se pystyy tuottamaan enemmän ja todennäköisesti parempia sotatarvikkeita ja -laitteita.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Partioliikkeen homoistaminen on osa oikeisto vs. vasemmisto -kamppailua

Alustusta aiheeseen

Homot haluavat partioon
Pääkirjoitus: Onko homoille tilaa partiossa?
Obama patistaa partiopoikien liikettä hyväksymään homot

Partioliike on mielenkiintoinen kummajainen. Ainakin omasta mielestäni. Tähdennettäköön, että en ole, enkä ole ollut partion jäsen. Kuitenkin partiolla on mielenkiintoinen rooli yhteiskunnassa. Toisaalta partio on uskonnollinen tai kvasiuskonnollinen, ammentaen voimakkaasti kristillisestä moraalista ja kristinuskosta. Toisaalta partio on samalla voimakkaan kansallis-oikeistolainen.

Piirsin vasemmiston ja oikeiston jakolinjoja karkeasti aikaisemmassa blogauksessani "Jako kahteen". Mainitsin siinä partion oikeiston tai oikeistolaiseksi nuorisojärjestöksi, siinä missä esitin Nuoret kotkat sen vasemmistolaisena vastaparina.

Vaikuttaa siltä, että partioliike niin Suomessa kuin muualla maailmassa on joutunut vasemmistolaisten homoistamisen kohteeksi. Eikä ihme, onhan partio monella tapaa vasemmiston vastapari. Partio opettaa lapsia ja nuoria vastuullisiksi yksilöiksi ja toimimaan maansa parhaaksi. Vasemmisto sen sijaan haluaa siirtää vastuun yksilöltä kollektiiville/valtiolle, ja on luonteeltaan internationalistinen, koska eri maiden työväestöjen on yhdistyttävä palkkakilpailua vastaan.

Siten partioliike on yksi vasemmisto-oikeisto -kamppailun taistelukentistä.

Eräs kotipaikkakuntani tunnettu pasifisti sanoi partion muistuttavan Hitler Jugendia. Minun on pakko myöntää, että partioliikkeessä on omat oikeistolaiset, jopa fasistiset puolensa. Siten partioliike on luonteva kohde vasemmistolle, ja sitä vastaan hyökätään tänään "homoistamisella". Seuraava askel lienee jonkinlainen partion ydintavoitteen/opin vasemmistolaistaminen.

Mielestäni tämä oikeiston ja vasemmiston meuhkaaminen partiossa vahvistaa libertarismin casea poliittisena ideologiana. On jännä juttu miten molemmat laidat, sekä oikeisto että vasemmisto haluaa luoda omat nuorisojärjestönsä. Pikku-pioneerit ja partiolaiset. Libertaareilla ei ole omaa nuorisojärjestöä. Mitä se kertoo libertaareista?

lauantai 16. helmikuuta 2013

Miksi vasemmistolaiset yhteiskunnat ovat aina kova-arvoisia?

On sinäänsä jo kummallinen paradoksi, että pehmeitä arvoja (mukamas) kannattava vasemmisto päästessään enemmistövaltaan missä tahansa yhteiskunnassa muuttaa sen kovien arvojen yhteiskunnaksi.

Vaalipuheissaan vasemmisto valittelee köyhien asemaa, perää parannuksia perusturvaan ja muutenkin parempaa yhteiskuntaa.

Miksi sitten kun vasemmisto joskus sinne valtaan pääsee, niin yhteiskunta muuttuukin verrattain kova-arvoiseksi? Miksi näin?

Allenden vasemmistohallitukselta kesti alle kolme vuotta saattaa Chile erittäin huonoon jamaan, jossa päivittäisen arjen pyörittäminen alkoi muistuttaa selviytymistaistelua.

Syy vasemmistolaisten yhteiskuntien koviin arvoihin on tässä:

VASEMMISTOLAISISSA YHTEISKUNNISSA PÄÄOMIEN KERRYTTÄMINEN ON ERITTÄIN RAJOITETTUA JA OSITTAIN JOPA MAHDOTONTA

Vasemmistolaisissa yhteiskunnissa markkinatalous ei pääse tekemään ihmeitään. Sen sijaan, että tuotettaisiin aiemmilla pääomilla lisää pääomaa, vasemmistoyhteiskunnissa jaetaan niukkuutta.

Julkisen sektorin budjetti on rajallinen. Jos sitä pitää leikata, pitää käytännössä päättää karsiako terveydenhuollosta vai päivähoidosta - noin niin kuin kärjistäen.

Vasemmistoenemmistöiset yhteiskunnat koostuvat lähes kokonaan julkisesta sektorista. Siten jaettavana on vain niukkuutta. Ja kun jaettavana ei ole mitään muuta kuin niukkuutta, muuttuvat yhteiskunnan arvot koviksi.

perjantai 15. helmikuuta 2013

"Hyvinvointi"valtio - Luterilaisuuden vaiko sosialismin tuote?

Ruukinmatruuna meni vetämään blogissaan taas mielenkiintoisia johtopäätöksiä.

Kuulemma pohjoismainen hyvinvointivaltio on mahdollinen ainoastaan, koska Pohjois-Eurooppa on katolilaisen tai muun kristinuskon haaran sijasta luterilainen.

Lainaus:

No. Hyvinvointivaltio - siis sellaisena kuin me skandinaavit sen ymmärrämme - ei ole sosialismin tuote. Se on luterilaisuuden tuote. Me puhumme "skandinaavisesta mallista" siksi, että tuo yhteiskuntamalli on nimenomaan skandinaavisten maiden tunnusomainen piirre, ja se on lähtöisin juurikin luterilaisista maista.

No, hyvinvointivaltio alkoi todenteolla vasta 1960-70 -luvuilla. "HYVINVOINTI"VALTIO ON SOSIALISMIN TUOTE, joka rakentaa aikaisemmin luterilaisuuden avulla rakennetun päälle.

Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että "hyvinvointi"valtiota rakennetaan luterilaisen perustan päälle enemmän kuin tuo perusta jaksaa kantaa. Samalla "hyvinvointi"yhteiskunnassa vaikuttaa voimia, jotka entisestään rapauttavat tuota luterilaista perustaa.

Itse asiassa on virheellistä sanoa, että hyvinvointia rakennetaan. Homma on pikemminkin päinvastoin. "Hyvinvointia" "tuotetaan" pääosin aikaisempien sukupolvien luomia varallisuuksia verottamalla ja ottamalla julkista velkaa. Ei, kyseessä ei ole rakentaminen eli konstruktio, vaan pikemminkin purkaminen eli dekonstruktio.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Seuraava paavi on Gerhard Ludwig Müller

 Miltton veikkaa, että seuraava paavi on Gerhard Ludwig Müller.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ludwig_M%C3%BCller
http://www.huffingtonpost.com/2012/07/02/gerhard-ludwig-mueller-_n_1642589.html

Müller on tällä hetkellä samassa virassa, katolisen uskonpuhtauden valvojana, kuin missä Ratzinger oli ennen paaviksi nimittämistä.

Huffington Postin artikkelista selviää, että Müller tukee ns. vapautuksen teologiaa, marxilaiseksi luonnehdittua katolilaista suuntausta. Lieneekö vasuriarkkipiispat muotia muuallakin kuin Suomessa?

Tälläkään kertaa natsivaikutteilta ei voida välttyä. Hitlerin oma valtakunnanarkkipiispa oli nimittäin nimeltään Ludwig Müller.

SUMMA SUMMARUM

Juuri tätä tässä vielä tarvittiin. Eurooppa on muuttumassa yhä vasemmistolaisemmaksi poliittiselta ympäristöltään. Jos Müller valitaan paaviksi, niin myös katolinen kirkko tulee todennäköisesti ottamaan ison askeleen vasemmalle.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Sarjassamme rauhanomaisia, väkivaltaa vastustavia ja asekielteisiä vasemmistolaisia - Osa 1: Etelä-Amerikka


Blogiani pidemmän aikaa seuranneet tunnistavatkin kuvassa näkyvän henkilön. Kuka onkaan siis kuvassa näkyvä etelä-amerikkalainen rauhanomainen ja väkivaltaa vastustanut vasemmistopoliitikko?

Vastaus: Salvador Allende

Vielä parempi kysymys: Jos kuvassa oleva vasemmistopoliitikko niin kovasti uskoi erehtymättömyyteensä ja asiansa oikeaan luonteeseen, niin miksi hän ampui päänsä tohjoksi ennenkuin maan parlamentilta avunpyynnön saaneet armeijan joukot ehtivät vangita hänet?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kirkon jo toista vuosituhatta jatkunut huijaus

Nykymuotoisen kirkkokristillisyyden alku Euroopassa

Harva tietää mistä nykyisenkaltainen eurooppalainen mainstream-kristillisyys on saanut alkunsa. Se sai alkunsa Rooman valtakunnan rappiosta. Silloinen Rooman keisari, Theodosius I, määräsi kristinuskosta Rooman valtionuskonnon. Hyvin samaan tapaan meillä Suomessa kristinusko on myös valtionuskonto.

Pakanatemppelit muuttuvat kirkoiksi

Rooman valtakunta oli tuolloin jakautumassa Länsi- ja Itä-Roomaan. Theodosius näki kristinuskossa jotain, joka saattaisi hidastuttaa valtion tuhoa. Niinpä pakanajumalatemppelit muuttuivat ja muutettiin vähitellen tämän päivän kaltaisiksi kirkoiksi. Huomionarvoista on myös se, että samalla pakanajumalapapit muuttuivat kristinuskon papeiksi. Se, että ottivatko he todella Jeesuksen sydämiinsä, on tietenkin kyseenalaista. Joku otti, joku ei.

Kirkkokristillisyys on alkukristillisyyden vastakohta

Siitä lähtien kristinuskon nykymuoto on ollut enimmäkseen kirkkokristillisyyttä, jossa organisoitu uskonto (organized religion) toimii yhdessä organisoidun valtion kanssa. Tämä siis kontrastina ns. alkukristillisyydelle, jossa ihmiset tapasivat toistensa taloissa ja julkisilla paikoilla.

Samalla kristillisyyteen tuli aiemmin juutalaisuudesta ja pakanauskonnoista tuttu palkattu pappikasti. Aiemminhan seurakuntia saattoi johtaa kuka tahansa "normaali ihminen".

Rahoituksen kohteena papisto, kirkkorakennukset ja kirkon keskusorganisaatio - eivät heikot ja apua tarvitsevat

Esimerkiksi Suomessa evankelis-luterilaisen valtionkirkon vuositulot ylittävät 1 Mrd euroa, kun mukaan lasketaan yhteisöverot. Arkkipiispan vuosipalkka on n. 118 000 euroa. Kun itse erosin kirkosta, niin heti erokirjeen alussa kerrottiin että kirkko tekee työtä lapsien ja nuorten hyväksi, ja auttaa hädänalaisia ulkomailla.

Se mitä kirjeessä ei kuitenkaan kerrottu, on se, että silloin tällöin kirkko ostelee 75 000 euron arvoisia logoja, hoitaa talouttaan vastuuttomasti ja politikoi avoimesti vasemmistopolitiikkaa mm. arkkipiispan suulla.

Sen sijaan, että rahaa jaettaisiin köyhille ja "apua tarvitseville", niin niillä elätetään ja rahoitetaan kirkkobyrokratiaa, pappien suurperheitä ja lahoavia puukirkkoja. Olen jopa kuullut, että kirkko ei itse osta diakoniaruoka-apuaan, vaan se tulee valtiolta tai EU:lta. Olisihan se kieltämättä kauheaa antaa omista rahoistaan köyhille.

Papisto on loiskasti

Evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa olevan papin työmäärä ja palkkaus eivät ole markkinahintojen tasolla (vrt. yksityisrahoitteiset seurakunnat). Normaalille papille kertyy "työ"tunteja viikossa alle 20 suurimman osan vuotta. Silti papit saavat keskimäärin yli 3 000 e/kk palkkaa. Messevät palkat katetaan yksinkertaisesti seurakuntia velkaannuttamalla.

SUMMA SUMMARUM

Jokainen todellinen, uskova kristitty voi itse päättää haluaako olla tällaisessa organisaatiossa mukana ja sitä rahoittamassa. Mielestäni tähän on vain yksi vastaus.

www.eroakirkosta.fi


Se, että et kuulu kirkkoon, ei tarkoita sitä et olisi kunnon kristitty tai "hyvä ihminen".

perjantai 8. helmikuuta 2013

Otteita perjantain 8.2.2013 Kauppalehdestä

Kauppalehti: Ruotsalaisyhtiöiltä pörssin parhaat osingot

Lainauksia:


Kaksi ruotsalaisyhtiötä maksaa melkein puolet kaikkien Helsingin pörssin yhtiöiden osinkopotista.

Pankkikonserni Nordea kasvattaa osinkoa 325 miljoonalla eurolla ja rikastuttaa omistajiaan 1,4 miljardilla eurolla tämän kevään osinkoina. Skandaaleissa ryvettynyt operaattori TeliaSonera ei jää Nordeasta osingonmaksajana. Sekin jakaa osinkoina 1,4 miljardin jättipotin.

Että sillä tavalla. Olen aikaisemmin todennut useaan otteeseen, ettei han-suomalaisilla ole bisnesälyä, kun ovat sekä periaatteessa että käytännössä orja- ja soturikansaa, ja lisäksi yhteiskunta on sosiaalidemokraattisen suunnitelmatalouden kyllästämää. Taisi olla niin, että vuonna 2011 Helsingin pörssin arvosta suli 1/3. Nyt lähes 50 % Helsingin pörssin osingoista maksavat ei-suomalaisperäiset yhtiöt.

Ei hyvin mene suomalaisilla bisneksessä.

---

Kauppalehti: Yrittäjät: ”Ay-liike irrallaan yhteiskunnasta”

Lainaus:

Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna suhtautuu jyrkän torjuvasti julkisuuteen tulleisiin tietoihin yrittäjien uusista byrokratiavelvoitteista.

Kuten jo tiedetään, ay-liikkeellä EI OLE minkäänlaista yhteiskuntavastuuta. Ahtaaja saa 3 000 e/kk, raitiovaunukuski 2 900 e/kk ja lukion lehtori 3 500 e/kk. Jokaiselta voisi leikata huoletta 1 000 e/kk palkasta pois, eikä tuntuisi vielä missään, jos taloudessa on toinen puoliso, jolla samanlaiset tulot. Ja vaikkei olisikaan. Tai vaikkei olisi samanlaisia tulojakaan.

Nyttemmin ay-liike haluaa kasata kaikenlaista pikkubyrokratiaa yrittäjien niskaan. Suurin rasitus tuntuu pienyrittäjien niskassa. Ennen sotia moisesta perseilystä olisi tullut poliisilta pamppua, mutta ei enää punaisen 1970-luvun jälkeen, joka sosialisoi yhteiskunnan kauttaaltaan.

Vittu että suututtaa mennä vihaisena nukkumaan. No, kommunismissa ja kansallissosialismissa ammattiliitot ovat vahvasti valtion hallinnassa. Silloin ei työläinen pääse kukkoilemaan. Niitä päiviä odotellessa...ja tätä menoa ne päivät eivät ole kaukana, kun tuottava yritystalous lähtee Suomesta ja Euroopasta.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lue tästä miksi Espanja joutui siihen paskaan jossa se nyt on?

Viva Espana! Bolero soi Iberian niemimaalla ja kansa karkeloi. Vaan kuinka kauan? Miten nuo railakkaat latinot joutuivat siihen kuseen, jossa he ovat tänään?

Selitys tähän on oikeastaan simppeli.

Espanjan 1960-luvun talousihme

Espanjassa koettiin 60-luvulla lyhyt talousihme, kun Franco suostui ottamaan hallintoonsa talousliberaaleja vaikutteita. Talousliberaalit korvasivat Francon hallinnon talousasioista päättäneitä "vanhan liiton" fasisteja. 60-luku oli Espanjan taloudelle siis buumia, ja silloin syntyi mm. kansanauto SEAT 600.

Franco kuolee, korporativismi jää

Espanjan buumi päättyi 70-luvun öljy- ja talouskriisiin. Sitten Franco kuoli, ja Espanjasta tuli nykyisenkaltainen maa. Se mitä kuitenkin jäi tekemättä oli se, ettei Francon aikaisia korporativistisia rakenteita juurikaan purettu. Työntekijä oli siis hyvin suojattu mm. irtisanomista vastaan, ja jos irtisanominen kohtaisikin, niin useiden kuukausien arvoinen irtisanomispalkka olisi taattu.

Francon jälkeen Espanjan poliittiselle kentälle hyppäsi Espanjan sosialistinen työväenpuolue (PSOE). PSOE oli Francon aikaan kielletty - käytäntö, joka sopisi myös tämän päivän Espanjaan. PSOE ryhtyi ajamaan tiukkaa ammattiliittopolitiikkaa, joka johti mm. riitoihin Espanjan merkittävimpien ammattiliittojen kanssa 1980-luvun lopulla. Puolue oli siis tappamassa Espanjan taloutta, samaan aikaan kun ammattiliitot olisivat halunneet tehdä työtä.

PSOE on taustaltaan marxilainen, ja puolue sanoutui irti marxismista vasta 1980-luvulle tultaessa. Kyseessä eivät siis varsinaisesti ole mitkään suomalaiskaltaiset demarit, vaan ihan kovan linjan kommunistit.

Kuinka Espanja päätyy nykytilanteeseensa?

Lyhyesti siten, että maa lisää pääosin PSOE:n johdolla merkittävästi julkisen sektorin työpaikkoja, korottaa julkisen sektorin palkkoja, ja ajaa työmarkkinoita entisestäänkin tyrehdyttäviä ay-lakeja - samalla aikaa kun yksityisen sektorin työt vähenevät ja julkinen velka kasvaa niin kunta-, maakunta- kuin valtiotasolla. Sittemmin Espanjassa on ajettu ns. "työreformia", jotta korporativistisista rakenteista päästäisiin ainakin osittain eroon.

SUMMA SUMMARUM

Kuitenkaan perusongelma ei ole korjautunut. Julkinen sektori elää ja voi paksusti samalla kun Espanjan talous riutuu, julkinen velka kasvaa, ja 50% maan nuorista on työttöminä. Saattaisin valehdella, jos sanoisin että tilanne olisi korjattavissa. Tilanne olisi ollut korjattavissa ehkä jossain 1990-luvun puolella. Nyt Espanjalaiset eivät kuitenkaan selviä ilman merkittävää pudotusta elintasossa.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Katso tästä mihin Euroopan työpaikat ja pääoma pakenevat

BusinessWeek: The Top 20 Emerging Markets

BusinessWeek tarjoaa erinomaisen artikkelin 20 maasta, joista suurin osa lähtee vetämään maailmantaloutta 2010-vuosikymmenen loppuun mentäessä. Näitä ovat mm. Marokko, Turkki, Brasilia, Kolumbia, Indonesia, Venäjä, Malesia, Peru, Thaimaa...

Samalla Eurooppa vajoaa yhä syvemmälle sosialismiin, pankkisosialismiin ja subventioon.

Luuletteko todella, että ne työpaikat tulevat noista 20 maasta takaisin sen jälkeen kun ne ovat sinne kerran siirtyneet? Eurososialistit ovat varmasti vielä niin tyhmiä, että kun EU-maat ovat 2020-luvulla menettäneet 1/4-osan BKT:stään, niin lätkäisevät vielä verot noista uusista maista tuotaville tuotteille.