lauantai 26. tammikuuta 2013

Työeläkeyhtiöt tukemaan heikosti kannattavia yrityksiä?

Uutisaalto: Ilmarinen voi harkita sijoittamista telakoihin

Lainaus:

Työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas ei sulje pois mahdollisuutta, että Ilmarinen olisi mukana rahoittamassa Suomen telakkateollisuutta, mutta ei sen nykyisessä muodossa.

On tavallaan julkinen salaisuus, että suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat rahoittaneet vaikeuksissa olevia kansallisesti tärkeitä yrityksiä ja valtionyhtiöitä, kuten esim. Finnairia.

Ongelmalliseksi tämän tekee se, että tällöin työeläkeyhtiöille muodostuu kaksi tavoitetta. Toinen on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa, ja toinen on tukea heikosti kannattavia tai tappiollisia yrityksiä.

Samoin yritykset ja niiden johto voivat laskea aina sen varaan, että jos niillä menee huonosti, niin ne voivat pyytää esim. työeläkeyhtiöiltä apua.

Jokainen voi miettiä asetelman pitkän aikavälin kestävyyttä.

Nykyiselläänhän meillä on järjestelmä, jossa työssäkäyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet. Tavallaan työeläkeyhtiöt haluavat generoida lisää työpaikkoja Suomeen heikentämällä hetkeksi omaa taloudellista asemaansa, jotta syntyisi työpaikkoja, joista maksaa sitten työeläkettä eläkkeellä oleville.

SUMMA SUMMARUM

Olisiko sittenkin parempi, että jokainen hoitaisi eläkkeensä yksityisten sijoitusten, perheensä, yhteisönsä tai yksityisten eläkeyhtiöiden kautta?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pohjoismaisen kaltaista hyvinvointimallia kokeiltiin Uruguayssa varhain 1900-luvulla - tuottamattomin tuloksin

Uruguay: Welfare State Gone Wild

Harvat tuntuvat tietävän, että pohjoismaisen tapaista hyvinvointivaltiota kokeiltiin jo varhain 1900-luvulla Uruguayssa Etelä-Amerikassa.

Käsittelen lyhyesti uruguayalaisen hyvinvointivaltion vaiheita verraten niitä samalla suomalaiseen "hyvinvointi"valtioon. Vaikka siis oikeammin pitäisi puhua sosiaalivaltiosta.

Uruguaylaisen hyvinvointivaltion synty

Uruguayn sisäisen tilanteen vakauduttua 1900-luvulle tultaessa ja vaurauden kasvaessa silloinen presidentti Batlle päätti sekaantua kovalla kädellä yksityisen sektorin talouden toimintaan. Batlle kansallisti yksityisen sektorin yrityksiä, ajoi työttömyyskorvausta, 8 tunnin työpäiviä, tariffeja ulkomaisille tuotteille, ilmaista lukiokoulutusta jne. Ja sai tietenkin vaaleissa paljon ääniä lupaustensa vuoksi.

Tavallaan Uruguayssa toteutettiin paljon sellaisia sosiaalivaltioon liittyviä uudistuksia jo ennen maailmansotia, joita Suomessa toteutettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Samoin Uruguayn hyvinvointivaltion synnyssä on näkyvissä se, että kun vaurautta alkaa kertyä, niin silloin ilmaantuu poliitikkoja, jotka haluavat jakaa sitä.

Uruguaylaisen hyvinvointivaltion kukoistusvuodet

Koska Uruguay sijaitsee verrattain lämpimällä vyöhykkeellä, ei esimerkiksi pääkaupunki Montevideon lämpötila laske kylmimpinäkään aikoina pakkasasteiden puolelle. Samalla se tarkoittaa myös otollista ilmastoa maataloudelle, jonka varaan Uruguay rakensi vaurautensa. Erityisesti karjankasvatus- ja jalostus olivat kovia sanoja Uruguayn taloudessa.

Uruguayn kukoistusvuodet sijoittuivat jonnekin 1920-1950-luvuille eli noin 40 vuoden kukoistuksesta voidaan puhua. Samoin suomalainen hyvinvointivaltio on tällä hetkellä verrattain saman ikäinen. Alkoi 1970-luvulla ja puksutti aina 2010-luvulle saakka. DDR oli myös pituudeltaan n. 40 vuotta.

Vaikeudet ilmaantuvat

Urugualainen teollisuus ja karjankasvatus jäivät toisen maailmansodan jälkeen muiden teollisuusmaiden kehittyneempien tuotantomenetelmien taakse. Erityisesti USA:sta tuli voimakas kilpailija Uruguaylle.

On todennäköistä, että sijoittajat eivät halunneet investoida uruguaylaisiin yrityksiin, koska esim. työsuhteen "turva" oli noussut työnantajan kannalta täysin epäreilulle tasolle, ja palkkojen sivukulut veroineen ylsivät alakohtaisesti jopa yli 50 prosenttiin kokonaispalkasta.

Jos kerran vaikkapa USA:ssa oli tuottavampia sijoituskohteita saatavilla, ei ole ihme miksi raha "pakeni" Uruguaysta muihin maihin ja tuotantoinfrastruktuuri jäi uudistamatta ja siten jälkeen muista maista. Pitää myöskin muistaa, että Suomessa on tällä hetkellä EU:n kolmanneksi vanhin tuotantokonekanta.

Kansalaisten velkaantumisaste nousi, lakoista tuli tavanomaisia ja palkankorotusvaatimukset olivat poskettomia, ylittäen jopa 50 %.

Lyhyesti sanottuna Uruguayn talous kriisiytyi 1960-luvulle tultaessa.

Uruguayn kriisi

Uruguayn kriisin aikana nähtiin kaikkea, mikä oli tyypillistä 1960- ja 70-lukujen vasemmistolaisessa Etelä-Amerikassa - opiskelijaradikalismia, vasemmiston kasvua, opiskelija- ja vasemmistolaismellakoita.

Uruguayn peson arvo laski ja elinkustannukset nousivat - ja rajusti. Kyse ei ollut mistään muutamien prosenttien vuosivauhdeista. Lakoista ja muista työtaistelun muodoista tuli arkipäivää. Meno ei ollut kaukana siitä, miten vaikkapa Chile muuttui, kun Allenden hallitus pääsi siellä valtaan.

Hieman Bader-Meinhof-ryhmää muistuttava kommunismia ajava kaupunkisissiliike Tupamaros ilmaantui. Ryhmä harjoitti pankkiryöstöjä, sieppauksia ja salamurhia - eli hyvin pitkälle samaa mitä Hitler ja Stalin ennen valtaan pääsyään.

Vuonna 1968 Uruguayhin julistettiin hätätila, vuonna 1972 kansalaisoikeuksia rajoitettiin huomattavasti, ja vuonna 1973 vallan otti hätätilahallitus, jossa oli merkittävä edustus armeijan upseereita. Kaiken kaikkiaan Uruguayn levottomuuksissa kuoli tai katosi 180 henkeä.

Tänä päivänä Uruguayn talous toipuu, ja maassa on Tupamaros kaupunkisisseihin kuulunut vasemmistopresidentti Jose Mujica. Uruguay on nyt verrattain samanlainen maa kuin muutkin Etelä-Amerikan sosialistitasavallat, kuten de Kirchnerin johtama Argentiina, Evo Moralesin Bolivia, Lula da Silvan Brasilia tai Chavesin Venezuela. Samba soi, eliitti rikastuu ja kansaa muuttaa USA:han tai Eurooppaan.

Yleiset johtopäätökset

Uruguayn kriisin pääsyynä tuntuu olleen se, että tuotantorakenne- ja kapasiteetti jäi paljon kilpailijamaista jälkeen.

Tämä taas johtui siitä, että työnantajaa rasitettiin poskettomilla vaatimuksilla sosiaaliturvasta, työsuhdeturvasta, eläketurvasta, vanhempainvapaista, palkankorotuksista jne. Kun tuottavampia kohteita oli saatavilla muissa maissa, niin pääoma pakeni niihin, jättäen Uruguayn tuotantokoneet rapistumaan.

Samoin julkisen sektorin markkinoita paremmat palkat johtivat palkankorotusvaatimuksiin myös yksityisellä sektorilla, ajaen lopulta yksityisen sektorin palkat tasolle, johon yritykset ja sijoittajat eivät enää suostuneet.

Ja jos sitä oikein vihoviimeistä ja lopullista syytä halutaan etsiä, niin se oli lopulta se, että Uruguayssa alettiin harjoittamaan posketonta hyvinvointivaltio- eli sosiaalivaltiopolitiikkaa vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Kun ensimmäiset askeleet "hyvinvointi"valtioon oli otettu, oli siitä lopulta mahdotonta päästä eroon.

Johtopäätökset koskien Suomea

Suomi alkaa mielestäni lähestyä aikaa, jolloin "hyvinvointi"valtioon liittyviä ongelmia alkaa ilmetä. Näitä ovat ne, ettei Suomeen enää juurikaan perusteta ja avata teollisuuden suuryksiköitä, tuotantokoneisto on EU:n kolmanneksi vanhinta, erilaista työttömyys-syrjäytyneisyyttä esiintyy verrattain paljon eikä sen määrä ole juurikaan vähentynyt. Samoin erilaiset kollektiiviset palkankorotusratkaisut, kuten "raamisopu" ovat yleisiä.

Kriisistä ei nyt kuitenkaan voida puhua, mutta on melko selvää, että muissa maissa sijoittaja saa todennäköisesti pennilleen paremman tuoton.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kuntien (pakko)liitoksissa on kyse velkojen poolaamisesta

Kunnissa paljon demarienemmistöisiä valtuustoja

Katselin jokin aika sitten erään suomalaisen kriisikunnan kotisivuja. Kunnanvaltuuston koostumus ei juuri yllättänyt: demari, demari, demari, kokoomuslainen, demari, demari, demari, kristillinen, demari, demari, är-koo-pee, demari jne.

Sosiaalidemokraattinen talouden"hoito" on yleensä mitä on, koska useimmat valtuustossa istuvista demareista ovat myös kunnan tai kaupungin palkkalistoilla. Käytännössä tämä on samanlainen tilanne, kuin jossa meillä olisi osakeyhtiö, jonka hallituksessa 3/4-osaa olisi työntekijöitä. Arveluttavalla moraalilla varustetut työntekijät todennäköisesti äänestäisivät itselleen lisää palkkaa ja työpaikkoja - ainakin siihen asti kunnes kassa olisi tyhjä ja velkaa ei enää voisi ottaa.

Kuntaliitosten tarkoituksena on poolata velkaa, ei tehostaa palveluja

On useasti todettu juttu, että kuntien taloudenpito ei juuri muutu kun niitä yhdistetään. Palvelut eivät tehostu. Päinvastoin. Liitoksissa työntekijät saavat viiden vuoden irtisanomissuojia ja muuta mukavaa. Henkilöstömäärä pysyy samana - koska työntekijöitä edustavat demarit istuvat kunnanhallituksissa.

Sen sijaan liitosten tarkoituksena on poolata velkaa. Huonosti talouttaan hoitaneiden kuntien velka konsolidoidaan hyvin taloutensa hoitaneiden kuntien velkaan, jolloin huonosti talouttaan hoitaneissa kunnissa touhua voidaan vielä jatkaa - siis siihen asti kunnes uusi kuntaliittymä on samanlaisissa veloissa kuin siihen liittyneet kunnat.

Kuntien koot tulevat kasvamaan sitä mukaa kun velkaa poolataan

Koska demarit eivät kuitenkaan poistu kunnanhallituksista kuntien yhdistyessä, on vain ajan kysymys kunnes uuden kuntaliittymän velat kasvavat niin suuriksi, että ensin niiden eriä ei pystytä maksamaan takaisin, sitten niiden korkoja.

Sitten on taas uuden kuntaliitoksen aika. Näemme varmasti 2020-luvulla useita satojentuhansien asukkaiden suurkuntia, joilla on yhteinen velka.

Myös EU:ssa käynnissä velkojen poolaaminen maatasolla

Eikä tietysti velkojen poolaaminen rajoitu pelkästään kuntatasolle. Samanlainen velkojen konsolidointi on käynnissä EU-tasolla, jossa on ehdotettu eurobondeja eli EU- tai euromaiden yhteisiä velkakirjoja.

Kuten kuntatasolla, myös EU:ssa huonosti taloutensa hoitaneet maat ovat kaikista myöntyväisempiä yhteisiin velkakirjoihin. Näitä maita nyt olisivat ainakin PIIGS-maat ja Ranska.

SUMMA SUMMARUM

Erilaiset salaliittoteoreetikot ovat jo vuosikymmeniä puhuneet ns. "maailmanhallituksesta" (world government). Ehkä se sitten on viime kädessä se päätepiste, johon velkojen poolaaminen loppuu ja talousjärjestelmä viimein romahtaa. Ellei sitten löydy muita planeettoja, joiden hallinnot olisivat myötämielisiä velkojen poolaukseen.

Tietty libertaarien case on tässäkin tapauksessa aivan yhtä vahva ja ajankohtainen kuin aina ennenkin. Julkista sektoria ja sen velkoja tulisi siis lähtökohtaisest vähentää ja pilkkoa. Nyt kuitenkin suunta on täysin päinvastainen ja sillekin tulee loppu aikanaan.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Jos demarit ovat hölmöjä, anarkistit ovat retardeja

Kirjoitin aikaisemmassa viestissäni, että demarit ovat politiikan hölmöjä. Miksikö? Koska taloudellinen interventio luo "hyvän" pohjan autoritäärisille hallintomuodoille (kommunismi, natsismi).

Toisin sanoen nyt käynnissä oleva "ryöstökausi" jakaa varallisuutta hyvin epätasaisesti yhteiskunnassa. Lukion aineopettajat saavat 3 500 e/kk, ahtaajat 3 000 e/kk, työvoimatoimiston virkailijat päälle 2 000 e/kk mitättömän lyhyestä päivästä jne. Hyväveli"kapitalismin" puolella taas ostetaan 1,8 miljardin euron potilastietojärjestelmiä julkiselle sektorille. Kaikki pienemmät kunnat ja kaupungit ovat käytännössä niin velkaantuneita, että niitä on pakko liittää yhteen 2020-luvulla, ja "poolata" velkaa suurempiin paketteihin.

Saman aikaa prekaarien, työttömien, syrjäytyneiden ja köyhien määrä kasvaa Suomessa. Eikä ihme. Yksityisen sektorin taloutta verotetaan voimakkaasti (kokonaisveroaste yli 40 % kun alv. mukana) ja kaikki irti saadut rahat lapioidaan julkisen sektorin palkkoihin, ay-liikkeen lainsuojaan ja hyvävelikauppoihin.

Ja koska yksityistä sektoria ei voi verottaa kuoliaaksi tappamatta sitä, niin lopuksi on otettu vielä vajaa 100 Mrd euroa valtionvelkaa päälle.

Kun saavumme 2020-luvulle, on tilanne tämä:
  • Julkinen sektori on entistä epädynaamisempi, kuitenkin siellä toimivilla on verrattain hyvä työsuhteen suoja ja erinomainen palkka.
  • Erinäisiä prekaareja, työttömiä, syrjäytyneitä ja köyhiä on paljon enemmän kuin 2010-luvulla.
  • Suomi menettää huonosti hoidetun talouden vuoksi AAA-luokituksensa ja joutuu maksamaan enemmän korkoja lainoistaan. Vaarana on kierre, jossa lainojen korkoja maksetaan uusia lainoja ottamalla.

Sitten niistä anarkisteista (valitan sivuraiteelle eksymistä)

Tämän päivän anarkistit tuntuvat vastustavan kapitalismia ja markkinataloutta, ainakin mitä erinäisiin iskulausetarroihin on uskominen.

Kuitenkin samalla anarkistit vastustavat keskitettyä valtaa tai ylipäätänsä mitä tahansa julkista valtaa. Tässä piilee se anarkistien tyhmyys - ei kuitenkaan anarkokapitalistien.

Vastustamalla kapitalismia ja vapaata markkinataloutta anarkistit pelaavat autoritäärisempien isoveljiensä eli sosialistien ja kommunistien pussiin.

Kun sitten "kapitalismi" ja vapaa markkinatalous on jonakin päivänä poissa pelistä, niin anarkisteille käynee samalla tavalla kuin demareille, kun sosialistit/kommunistit pääsevät valtaan.

Mitään valtatyhjiötä EI TULE olemaan. Anarkismi tulee häviämään sosialismille/kommunismille, aivan samalla tavalla kuin sosiaalidemokratiakin.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Sosialismia antiikin Kreikassa - kommunistinen Sparta

Olen aikaisemminkin kirjoittanut historian saatossa eläneistä "sivilisaatioista", jotka ovat romahtaneet sosialismiin tai kommunismiin. Näin muun muassa inkavaltio ja mayat.

Mutta yllätys, yllätys. Itse asiassa jo antiikin Kreikasta löytyy esimerkki valtiosta, joka harjoitti sosialistista politiikkaa. Nimittäin Sparta.

Spartassa vallinneita sosialistisia käytäntöjä:

Ja kuinkas sitten kävikään? Viimeisimmässä väestölaskennassa Spartassa oli jäljellä 700 kansalaista. Sen jälkeen vapaampi Ateena tuli ja "korjasi potin" kuin hedelmän oksalta.

Ateenakaan ei tosin kestänyt kauaa, koska sielläkin harjoitettiin "hyvinvointi"valtiopolitiikkaa. Se tosin kesti kauemmin kuin Sparta, koska Spartassa voidaan sanoa vallinneen äärimmäisen kova antiikkinen kommunismi - jopa kovempi kuin Neuvostoliiton alkuvuosina tai Maon Kiinassa.

SUMMA SUMMARUM

Näyttää siltä, yhä useampi sivilisaatio maailman historiassa on kaatunut kommunistiseen/sosialistiseen politiikkaan/yhteiskuntarakenteeseen. Tai ainakin sen voidaan sanoa olevan voimakas ja todenmukainen seuraus jostakin muusta asiasta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Suomi kuuluu Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen

Ajastinpa kerran Bloggerissa oman blogiviestini. Blogger ilmoitti näppärästi aikavyöhykkeeksi "Eastern European Time".

Ja kas kummaa. Suomi kuuluukin Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen sellaisten maiden kanssa kuin Baltit, Moldova, Romania, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Yksi blogini teemoista on ollut osoittaa, että suomalaiset ovat lähempänä itää ja venäläisiä, kuin länttä ja eurooppalaisia. Valitettavasti näin, vaikka kuinka toisin haluaisimme ajatella.

Suomen kuuluminen Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen on yksi osoitus tästä muiden joukossa.

Nuo hirveän kauhean pahat pankit ja "rahaeliitti"

(Varoitus: Teksti on melkoista tajunnanvirtaa.)

Näin muistaakseni Apina.biz tai Ylilaudan /p/ osassa kuvan, jossa Kreikan alamäestä syytettiin pankkeja. Kuva oli peräisin suomalaisilta anarkomarkoilta, ja kuvaan oli liitetty kuvia Kreikan mellakoista.

Mutta.

Käytännössä enemmistö Kreikan vaaleissa viimeisimmän 40 vuoden aikana äänestäneistä on kuitenkin äänestänyt PASOK:ia ja kvasioikeistolaista Uusi Demokratia puoluetta. Molempien puolueiden linja on johtanut julkisen sektorin työpaikkojen ja investointien huomattavaan kasvuun.

Kreikan valtio ja julkiset instituutiot ovat pääosin lainanneet näihin tarvitut varat. Ja pankeiltahan ne rahat on lainattu.

Nyt kuitenkin pankeilla ja "rahaeliitillä" on ongelma. Se on lainannut rahaa julkiselle sektorille, mutta julkinen sektori ei pysty maksamaan sitä takaisin. Tulee tappioita.

Käytännössä kreikkalaiset sanovat pankeille instituutioidensa kautta, että "lainasimme, mutta emmepä vittu maksa takaisin".

Pankeille tämä on ongelma. Pankit ovat laajentuneet lainojen koroista saatujen tuottojen avulla. Jos nuo tuotot supistuvat, on pankkien pakko skaalata toimintaansa alaspäin, ja jopa konkurssi voi uhata.

Mutta kumpi olisi parempi tapa "ratkaista" Kreikan kriisi - Kreikkaa rahoittaneiden pankkien pääomittaminen EU:n kautta muiden valtioiden rahoista, vai pankkien antaminen mennä konkurssiin tai skaalata toimintaansa alaspäin?

---

Epäilemättä Kreikan vaaleissa PASOK:ia ja Uusi Demokratia puoluetta äänestänyt enemmistö syyllinen Kreikan talouden kehnoon nykytilanteeseen. Näitä äänestäjiä ja heidän ääniään kalastelleita poliitikkoja voi kuvata jopa taloudellisesti holtittomiksi ja moraalittomiksi.

Toisaalta taas kreikkalaiset ja muun maalaiset pankit toimivat rahoittajina, ja varmasti jossain vaiheessa tiesivät, ettei Kreikan takaisinmaksukyky ole niitä parhaimpia. Uskon, että järkevimmät pankit jopa odottivat tappioita Kreikasta, ja pyrkivät paketoimaan ja myymään Kreikan lainapapereita eteenpäin ennenkuin tappiot realisoituvat.

Toisaalta taas Goldman Sachsin toimiminen Kreikan valtion neuvonantajana ja sen tekemä Kreikan taloustietojen vääristely auttoivat tilannetta muuttumaan kestämättömäksi. Ilman tietojen vääristelyä Kreikan taloudesta olisi saatu totuudenmukaisempi kuva.

---

Jos kuitenkin julkisella sektorilla ja äänestäjien joukossa kasvaa sellainne mentaliteetti, että "pankit ovat aina pahoja" ja että "emme maksa takaisin", niin en tiedä mitä sanoa.

Äänestäjien enemmistö on kyllä halunnut fyrkkaa itselleen ja valtiolle. Takaisinmaksusta vain ei ole puhuttu.

Ongelma on siinä, että tuollainen mentaliteetti johtaa väkisinkin arvon alenemiseen, inflaatioon ja vaarantaa pitkällä tähtäimellä rahajärjestelmän toimivuuden.

---

En osaa oikein ottaa kantaa siihen olisiko Kreikan velkojilla oikeus vaatia saamisiaan "voimatoimilla", kuten IMF:llä uhkaamalla jne.

Kuitenkin enemmistö kreikkalaisista on tehnyt vittumaisen tempun, eli on lainannut julkisen sektorin ja äänestämisen kautta enemmän kuin pystyy maksamaan takaisin.

Toisaalta lainaajat ovat lainanneet, joko tyhmästi, tai tietoisella riskillä siitä, ettei Kreikan maksukyky pysty kattamaan lainaerien ja korkojen takaisinmaksua.

---

Ehkä vika on molemmissa.

Olisi pitänyt hoitaa julkista taloutta huolella ja velkaantumista välttäen.

Toisaalta Kreikan julkiselle sektorille rahaa lainanneiden olisi pitänyt analysoida Kreikan maksukyky paremmin.

Nyt kumpaakaan ei tehty, ja tulos on se mitä tänäpäivänä näemme uutisissa.

Nyt rahoitetaan molempia, Kreikan julkista sektoria sekä pankkeja.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Päivän Krugman

 Krugmanin luonteesta kertoo jotain se, että persoonallisuustyypiltään hän on samassa kategoriassa Karl Marxin kanssa. Marx myönsi käymässään kirjeenvaihdossa, että useat hänen väittämänsä ovat epätosia, mutta ne voidaan aina tarvittaessa tulkita uudella tavalla.

Saa nähdä kuinka kauan menee, kunnes yleisö tajuaa Krugmanin vedätyksen.

"Economic intervention by government is as a precursor to an authoritarian state"

Näin sanoo Hayekin Road to Serfdom. Miksi näin?

Olen monesti maininnut blogissani, miten interventio johtaa vain lisääntyvään interventioon. Voidaan tavallaan puhua "noidankehästä".

Jossain vaiheessa vapaiden markkinoiden piirissä toimiva talous tyrehtyy. Johtuipa se sitten korkeasta veroasteesta, säätelyn määrästä, ammattiliittojen erityisoikeuksista, sotakorvaustaakasta tai vastaavasta. Syy on kuitenkin aina interventiossa - olipa se sitten lähtöisin omasta valtiosta tai vieraalta vallalta, kuten Iso-Britannian Weimarin Saksalle määräämät sotakorvaukset.

Siksi interventio-syklissä pitäisi pyrkiä intervention lisäämisen sijasta sen vähentämiseen, koska interventio on edeltäjä autoritääriselle valtiomallille.

torstai 3. tammikuuta 2013

Valtio ja julkinen sektori on yhteiskunnallisen epätasa-arvon primäärinen lähde - ei "markkinatalous"

Lyhyestä virsi kaunis. Kotimainen julkinen sektori palkkaa työntekijöitä tällä hetkellä yli markkinahinnan ja markkinakysynnän. Hyvin pitkälle siis samaan tapaan kuin Kreikassa.

Siitäpä johtuu merkittävä, lähes 50 % lähentelevä verorasitus (kun ALV ja välilliset verot lasketaan mukaan). Samoin ns. "kestävyysvaje" johtuu siitä, että julkinen sektori työllistää enemmän ja kalliimmin kuin mitä sillä on tuloja. Siihen vielä hyväveli"kapitalismi" päälle kaikkine 1,8 miljardin potilastietojärjestelmineen.

Ns. markkinaehtoisesta taloudesta on tullut pelkkä julkisen sektorin rahoittaja, sen sijaan kun sen pitäisi olla klassis-liberaalisessa mielessä "leikkikenttä", jossa kaikki ihmiset toimivat samoilla markkinatalouden ehdoilla.

Kun julkisen alijäämän rahoitukseen haetaan ratkaisua, mainitaan yleensä vain velka ja maahanmuutto, koska ne ovat ns. poliittisesti helppoja vaihtoehtoja, sillä ne eivät puutu a) julkisen sektorin työpaikkoihin, b) julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon, c) sosiaaliturvaan, ja d) ammattiyhdistysliikkeen lainsuojaan ja erityisasemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kumpikaan edellämainituista - siis velka ja maahanmuutto - ei ole kestävä tapa rahoittaa julkista sektoria. Velkaa voidaan ottaa vain niin kauan kuin lainaajilla on uskoa julkisen sektorin maksukykyyn. Nykyisen kaltaiseen maahanmuuttoon liittyy myös merkittävä määrä ongelmia, jotka alentavat sen tehoa ja merkitystä rahoittajana.

Verojen korotustakin on väläytelty - ja arvonlisäveroa onkin nostettu peräti prosentilla - mutta verotuksellakin on piste, jonka jälkeen tuotto alenee vaikka veroastetta nostettaisiin. Lisäksi verojen nosto on poliittisesti vaikea vaihtoehto.

EPÄTASA-ARVON KASVU SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA

Ollaankin tavallaan ajauduttu tilanteeseen, jossa meillä on ns. kahta kastia. Julkisella sektorilla "suojatyöpaikoissa" työskentelevät etuoikeutetut, jotka nauttivat merkittävästä, vapaita markkinoita paremmasta irtisanomissuojasta ja palkasta - ja Suomen taantuvalla yksityissektorilla työskentelevät, jotka elävät lähes täysin markkinoiden varassa siltä osin kun eivät kuulu ammattiyhdistysliikkeen suomiin erityisjärjestelyihin.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Todennäköisesti linjalla, jossa velka on primäärinen julkisen sektorin rahoituskeino, sen jälkeen maahanmuutto ja maltilliset veronkorotukset.

Näillä tosin päästään vain syvemmälle suohon.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Älkää itkekö Turun telakkaa

Jos Ranskalaiset haluavat lapioida julkista rahaa telakkateollisuuteen, niin antaa mennä.

Jostain sekin on poissa. Todennäköisesti Ranska kattaa risteilijätilauksen lainan velalla. Käytännössä se tarkoittaa kovempaa verotusta jossain vaiheessa - ennemmin tai myöhemmin.

Ellei sitten Ranska halua eurobondeja, ja maksata tilaustaan Suomella myöhemmin. Jota suomalaisten poliitikkojen pitäisi tietenkin vastustaa ankarasti.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ron Paulin uudenvuodenpuhe

Mises.org: The Utopian Myth of the Good State

Lainauksia:

Our Constitution, which was intended to limit government power and abuse, has failed. The Founders warned that a free society depends on a virtuous and moral people. The current crisis reflects that their concerns were justified. 


If the people are unhappy with the government performance it must be recognized that government is merely a reflection of an immoral society that rejected a moral government of constitutional limitations of power and love of freedom.  


The internet will provide the alternative to the government/media complex that controls the news and most political propaganda. This is why it's essential that the internet remains free of government regulation. 


Many of our religious institutions and secular organizations support greater dependency on the state by supporting war, welfare, and corporatism and ignore the need for a virtuous people.  


Productivity and creativity are the true source of personal satisfaction. Freedom, and not dependency, provides the environment needed to achieve these goals. Government cannot do this for us; it only gets in the way. When the government gets involved, the goal becomes a bailout or a subsidy and these cannot provide a sense of personal achievement. 


No good has ever come from granting monopoly power to the state to use aggression against the people to arbitrarily mold human behavior. Such power, when left unchecked, becomes the seed of an ugly tyranny. This method of governance has been adequately tested, and the results are in: reality dictates we try liberty.  


The idealism of non-aggression and rejecting all offensive use of force should be tried. The idealism of government sanctioned violence has been abused throughout history and is the primary source of poverty and war. The theory of a society being based on individual freedom has been around for a long time. It's time to take a bold step and actually permit it by advancing this cause, rather than taking a step backward as some would like us to do.

A society that boos or ridicules the Golden Rule is not a moral society. All great religions endorse the Golden Rule. The same moral standards that individuals are required to follow should apply to all government officials. They cannot be exempt.  


The problem we have faced over the years has been that economic interventionists are swayed by envy, whereas social interventionists are swayed by intolerance of habits and lifestyles. The misunderstanding that tolerance is an endorsement of certain activities, motivates many to legislate moral standards which should only be set by individuals making their own choices. Both sides use force to deal with these misplaced emotions. Both are authoritarians. Neither endorses voluntarism. Both views ought to be rejected. 


If you find this to be a worthwhile message, spread it throughout the land.

Kuuntelen derkku-YLE:ä - Sixten Korkman puhumassa p*skaa taloudesta

Korkmanilta on tullut "taloudesta kertova kirja", jossa hän ohjaa ilmeisesti sosialismiin taipuvaista politiikasta kiinnostunutta lapsenlastaan ottamaan huomioon talouden merkityksen politiikassa.

YLE:n haastattelussa Korkman esim. väittää, että elvytys ei ole vasemmistolaista, ja että Suomi on hoitanut julkista talouttaan vastuullisesti.

Samoin Korkman ei esitä minkäänlaista kritiikkiä hyvinvointivaltiota kohtaan - päinvastoin hän kannattaa sitä. Korkman sanoo mm. että ihmiset haluavat tietynlaista turvaa, ja että hyvinvointivaltio luo sitä kustannustehokkaasti.

Korkman muuten toimii professorina Aalto-yliopistossa, ja on toiminut EVA:n johtajana.

No joo. YLE pitää linjansa.