lauantai 28. joulukuuta 2013

Sarjassamme sekopäisiä vasemmistolaisia: Eestin Karen Drambjan


Vaikken voikaan kliinisesti sitä todistaa, niin tuntuu, että monasti erilaiset mielenterveysongelmat kasautuvat sinne poliittisen laidan vasempaan päähän.

Olen aikaisemmin kirjoittanut Salvador Allendesta ja Ulrike Meinhofista, 1970-luvun vasemmistolegendoista - jotka molemmat päättivät päivänsä oman käden kautta (itsemurhat ovat yleisiä mt-ongelmaisten keskuudessa).

TAPAUS KAREN DRAMBJAN

Vähän tuoreempi tapaus löytyy vuoden 2011 Virosta. Tuolloin Viron kommunistipuolueen seuraajaan, Viron yhdistyneeseen vasemmistopuolueeseen kuulunut Karen Drambjan teki aseellisen hyökkäyksen Viron puolustusministeriöön. Drambjan kuoli Viron poliisin erikoisryhmän rynnäköityä rakennukseen.

Tietenkin väkivaltaa vastustavana asekielteisenä vasemmistolaisena Drambjan oli aseistautunut pistoolilla ja kymmenillä, ilmeisest itsetehdyillä räjähteillä. Ennen iskuaan Drambjan oli kirjoittanut manifestin nettiin, kuten monet muut viime aikojen massa-ammuskelijat.

Drambjan oli ilmeisesti jonkinlainen vasemmistoyhteisössä työskentelevä juristi, joka oli menettänyt työnsä ja asuntonsa. Ja koska raha ja status on vasemmistolaisille kaikki kaikessa, niin tajutessaan pelinsä olevan pelattu Drambjan teki iskunsa.

Onneksi Drambjan ei päässyt puolustusministeriön ala-aulaa pidemmälle, vaan tilanne muuttui panttivankitilanteeksi, jossa Drambjanilla oli kaksi vartijaa panttivankeina. Drambjan kuoli poliisin luoteihin.

Drambjan oli kirjoittanut, että Viro on paska uusfasistinen valtio. Jopa Suomen anti-fasistit ovat muistaneet Drambjania.

Että sellainen tapaus. Ajattelin nyt kehoittaa ihmisiä miettimään kahdesti ennenkuin äänestävät vasemmistoa. Mutta kehoitus lienee turha, koska vasemmalla toiset mt-ongelmaiset äänestävät toisia mt-ongelmaisia. Hulluun ei järkipuhe tepsi.

VIRON PARLAMENTISSA EI OLE VASEMMISTOA EIKÄ VIHREITÄ

Toisin kuin Suomessa, Viron Riigikogussa ei ole vasemmistoa eikä vihreitä istuvina kansanedustajina. Miksi? Koska virolaiset tietävät, että molemmat puolueet ovat kommunistisia ja kallellaan Venäjälle.

Virolaiset ovat oppineet vuosikymmenien kommunismikokeilusta omien, omakohtaisten kokemuksiensa kautta. Olisiko jo Suomen ja suomalaisten vuoro oppia myös?

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää vasemmisto"kristillistä" joulua! -Feat paavi Jorge Bergoglio, taiteilijanimeltään Franciscus


TalSa: Paavi jenkkioikeiston syytöksistä: "En ole marxisti"

Lainauksia & kommentointia:
 

Kapitalismin ahneutta kritisoinut paavi Franciscus ei niele syytöksiä marxismista. Paavi on puhunut voimakkaasti rahan valtaa vastaan.

Mikähän arvon paavin mielestä sitten olisi hyvä tapa harjoittaa valtaa? Korporativistinen fasismi? Marxismi-leninismiin pohjautuva kommunismi? Juche-aate? Nepalilainen maolaisuuden tyylisuunta?

Ovatko Euroopan sosialistihallitukset uhanneet viedä katoliselta kirkolta lisää valtiontukia pois, kuten Espanjan vasemmistopääministeri Zapatero vuonna 2005, vai mikä on saanut Bergoglion noin satuilemaan?

Olisiko paavin syytä erottaa a) moraali ja b) poliittis-taloudellinen järjestelmä - ja se, että näillä kahdella ei ole juurikaan minkäänlaista korrelaatioyhteyttä. Pitäisikö paavin kenties lukea Tom G. Palmerin "Kapitalismin moraali"?


– Marxistinen ideologia on väärin, mutta minulla on ystävinä monia marxisteja, jotka ovat hyviä ihmisiä. En ole siten loukkaantunut syytöksestä, paavi sanoi lehdelle.

Mielenkiintoisia ystäviä paavilla. Paavi varmaan menee maanantaina aina käymään marxisti-ystäviensä luona, ja tiistaina natsi-ystäviensä luona, jotka tietysti ovat myös "hyviä ihmisiä". Keskiviikkona paavi taas tapaa radikaaliin islamismiin kallellaan olevat ystävänsä, jotka myös ovat "hyviä ihmisiä", vaikka radikaali islamismi olisikin väärin.

Get the point? On perin ongelmallista väittää marxistien olevan "hyviä ihmisiä", etenkin kun katsotaan mitkä ovat olleet marxismin käytännön aikaansaannokset maailmassa.


Eniten närää on aiheuttanut paavin kritiikki talouden valuma-efektiä kohtaan. Franciscus ei turhaan puolustellut kritiikkiään, vaikkei puhukaan aisantuntijan äänellä.
– On ajateltu, että rikkaiden lasin täyttyessä hyvää valuu alaspäin, myös köyhien eduksi. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kun lasi on täyttymässä, se kasvaakin yhtäkkiä suuremmaksi.

Jos ei ole asiantuntija, niin kannattaako sitten puhua asioista? Paavi puhuu tässä taloustieteessä tunnetusta ns. trickle down -efektistä, jossa taloudellinen aktiviteetti ja pääoman akkumulaatio saa aikaan uutta taloudellista aktiviteettia ja pääomien kertymistä.

Kuitenkin ongelmana on se, että välistävetäjänä tässä on julkinen sektori, joka estää taloudellista aktiviteettia ja pääomien akkumulaatiota säätelyn ja verotuksen muodossa. Joissain valtioissa julkinen sektori on talouspositiivisempi - kuten USA:ssa, ja joissain talousnegatiivisempi kuten vaikkapa Nepalissa.

SUMMA SUMMARUM

Ei sikäli, ettei tällaista saatanan itkeskelyä oltaisi kuultu aikaisemmin:

Hyvää vasemmisto"kristillistä" joulua! -Feat arkkipiispa Kari Mäkinen 
Osa 2: Hyvää vasemmisto"kristillistä" joulua! -Feat paavi Ratzinger 
Hyvää vasemmisto"kristillistä" pääsiäistä! -Feat Englannin kirkot 
Paavi Franciscus vastustaa kapitalismia 

En sitten tiedä, että vääristeleekö vasemmistolaisuuteen kallellaan päin oleva media jollain tapaa paavin lausuntoja, vai ovatko paavin lausunnot todella sellaisia, kuin ne tässä on esitetty.

Jälleen kerran:

Hyvää vasemmisto"kristillistä" joulua!

Toivoo

Miltton

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ollilan ja Kyllösen gps-autoverojärjestelmä malliesimerkki valtiososialismista ja hyvävelikapitalismista

Vasemmistolainen (Kyllönen) järjestää lakiteknisen säätelyn + hyvävelikapitalisti (Ollila) toimittaa teknisen järjestelmän = Profit

Ajettuihin kilometreihin perustuva verotus tai veronkorotus olisi kaikista helpointa toteuttaa bensaveroa nostamalla. Mitään teknistä gestapo-seurantalaitteistoa ei välttämättä tarvittaisi. Mitä enemmän ajat, sitä enemmän käytät bensaa ja sitä enemmän maksat (bensa)veroa.

Mutta onhan Nokia ja sen tytäryhtiöt ilmeisesti toimittaneet gsm-verkon seurantajärjestelmiä mm. Myanmariin ja Iraniin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Rajattu rakennuskielto Helsingin kantakaupungin alueelle?

Kauppalehti: Helsingiltä jättiyllätys rakentajille

Lainaus:

Helsingin kaupunki on kaikessa hiljaisuudessa valmistellut rakennusalalle hiukset pystyyn nostattavan joululahjan.

Kaupunginhallituksen esityslistalla on esitys, jonka mukaan koko kantakaupungin alue Eiranrannasta Lauttasaareen, Meilahteen, Ruskeasuolle ja Kumpulaan asti asetetaan viideksi vuodeksi rajattuun rakennuskieltoon. 

Kielto päättyisi vasta 17.9.2018. Kielto koskisi myymälä-, liike- ja toimitilojen muuttamisesta asuinkäyttöön.

Yllättäen asian esittelijänä on demareiden Hannu Penttilä.

Johtuen toimistoautomaation kehityksestä yritykset eivät tarvitse enää niin paljon toimistotilaa kuin vaikkapa 1990-luvulla. Siten olisi kaikkien intresseissä, että toimistotiloja muutettaisiin asuinkäyttöön.

Mutta ilmeisesti ei - ainakin demareiden mielestä. Demareiden mielestä on parempi, että pääkaupunkiseudun 1 000 000 m2 tyhjää toimistotilaa on käyttämättömänä myös tulevaisuudessa. Niin, luit oikein. Pääkaupunkiseudulla on vähintäänkin MILJOONA neliömetriä tyhjää toimistotilaa.

Mitä seuraavaksi? Yrityksille liiketoimintakielto tyhjiin kivijalkatiloihin?

SUMMA SUMMARUM

Demarit haluavat joko tietämättään tai tietoisesti tappaa pääkaupunkiseudun talouden. Oletan, että tietämättään, mutta ehdotus vaikuttaa niin räikeältä, etten ihmettelisi, vaikka se tulisi SDP:n kommarisiiveltä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Vaalikauden mittainen testamentti

Olen ollut aktiivinen suomalaisessa (poliittisessa) blogosfäärissä aina jostain 2009 joulukuusta lähtien, jolloin tuhersin ensimmäiset kommenttini Kansankokonaisuus-blogiin käyttäen nimimerkkiä "Aakke". Vuoden 2011 keväällä sitten avasin tämän nykyisen blogini.

Nyt joulukuussa 2013 noista ensimmäisistä kommenteista on kulunut noin vaalikausi, eli neljä vuotta. Tässä ajassa mm. seuraavat blogosfäärin ihmiset ovat tulleet tutuiksi ainakin virtuaalisella tasolla:
  • Jukka
  • Ruukinmatruuna
  • Igor
  • Kumitonttu
  • Sammalkieli
  • Internet Mies
  • Thomas Taussi
  • Anarkokapitalisti
  • Hoppelainen
  • Antti Koskela
  • Tomi
  • Valkea
  • LS
  • Rauno
Mitä sitten tässä välillä on tapahtunut

Talouspuritanismi

Ensimmäiset kommenttini 2009-2010 olivat melko pitkälle talouspuritanistisia. En tuolloin ollut juurikaan tietoinen libertarismista ja sen merkkihenkilöistä (Mises, Hayek, Rothbard, Friedman jne.). Kansankokonaisuus-blogin kommentteihini vastasi käyttäjä LS, jolla oli enemmän tietoa libertarismista. Ihmettelin siis Suomen taloudellis-poliittista alennustilaa kommenteissani, joihin LS sitten vastasi. Saan tavallaan kiittää häntä paljolti siitä millaiseksi ajatteluni on muotoutunut. Sittemmin LS tuntuu hävinneen kuin pieru saharaan. Liekö ollut jonkinlainen henkiolento, jonka tehtävänä oli vain vitaalin tiedon välittäminen minulle maan matoselle.

Sain aika koviakin vastakommentteja talouspuritanismiini liittyen, lähinnä Valkealta ja Ruukinmatruunalta. Lähtökohtaisesti monet pitävät minua tunteettomana ja säälimättömänä ihmisenä, mutta mielestäni vastakommentoijani elävät jonkinlaisessa "satumaassa", jota pitää kasassa vain se, että kansalaisille jaetaan avokätisesti sosiaaliturvaa tarvittaessa.

Olen sittemmin yrittänyt muuttaa talouspuritanistista linjaani jollain tapaa "konstruktivistisemmaksi", mutta olen todennut sen kuitenkin olevan hyödytöntä, pääosin anarkokapitalistien, mm. Hoppelaisen innoittamana. Suomessa siis ihminen saa 1100 e/kk tekemättä mitään, ja mahdollisesti tuohon kuuluu myös kunnan (halpa) vuokra-asunto ja verrattain edullinen terveydenhuolto. Mitäpä tuohon enää mitään sanomaan...

Jankkaaminen

Hyvin monet blogosfäärin ihmiset jankkaavat omaa agendaansa hyvin jääräpäisesti. Lähestulkoon kaikkien blogistien agenda on pysynyt jotakuinkin muuttumattomana vuodesta 2009.

Ehkä tehotoistoa kuitenkin tarvitaan. Aion itsekin jatkaa talouspositiivisella linjallani.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kommari-vajakki ampui tuntemattoman ihmisen, sitten itsensä

On se ihme juttu tuo kommunismi. Ihmiset, jotka sitä ajavat tuntuvat olevan verrattain aggressiivisia ja samalla myös jollain tapaa vinksahtaneita tai vajaita (lue: mielenterveysongelmaisia).

Kommunismin tilille voi taas jälleen lisätä kaksi ruumista, kun Karl Pierson niminen jenkkilukiolainen ampui itselleen tuntemattoman oppilaan ja sitten itsensä (linkki uutiseen). Pierson diggasi kommunismia ja piti erilaisia kommunisti-t-paitoja päällään koulussa. Lisäksi hän oli ajoittain aggressiivinen muita oppilaita kohtaan.

Kommunismissa ei sinäänsä olisi mitään pelättävää muuten, jos sen piirissä toimivat ja sitä fanittavat ihmiset olisivat jotakuinkin täysipäisiä, mutta valitettavasti äärivasemmisto vetää puoleensa syystä tai toisesta tässä tekstissä mainitun tapaisia ihmisiä.

Pierson oli myös jonkinlainen besserwisser-tyyppi. Hän halusi olla aina se, joka on oikeassa.

lauantai 14. joulukuuta 2013

HS.fi: "Tanskalaistutkimus: Maahanmuuttajilla tavallista enemmän mielenterveysongelmia"

HS.fi: Tanskalaistutkimus: Maahanmuuttajilla tavallista enemmän mielenterveysongelmia

Lainaus:

Maahanmuuttajilla on tanskalaistutkimuksen mukaan kantaväestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan ja moniin muihin mielenterveyden sairauksiin. Laajojen rekisteritietojen perusteella ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien riskit ovat suuremmat kuin niin sanonun kantaväestön, mutta tämä vaihtelee suuresti.

Oma hypoteesini taas on se, että ihmisen täytyy jo muutenkin olla jollain tapaa hullu, tai vähintäänkin vahvasti epärationaalinen, jos hylkää oman paikallisyhteisönsä sen vuoksi, että pääsee elämään yhteiskunnan tuilla vieraaseen maahan.

torstai 12. joulukuuta 2013

Ei jumalauta! Asumistukea myös omistusasunnossa asuvalle?

Talouselämä: Omistusasunnossa asuva voi iloita: Omaisuus ei kohta enää vaikuta asumistuen määrään

Lainaus:

Sosiaali- ja terveysministeriö esittää muutoksia muun muassa omistusasunnossa asuvien asumistukeen. Jatkossa omaisuudella ei olisi enää vaikutusta asumistuen määrään.

Ei tuohon ole mitään muuta sanottavaa kuin että EI JUMALAUTA!

Käytännössä pääkaupunkiseudulla omistusasunnon omistava istuu käytännössä n. 100 000 euron rahakasan päällä (+/- 30 000e).

Käsittääkseni yhteiskunnan tuet on tarkoitettu käytettäviksi vain siinä tapauksessa, jossa mitään muuta ei ole saatavissa. Siksi mm. asumistuki on ollut aiemmin henkilön varallisuudesta/omaisuudesta riippuvainen.

En tiedä. Helvetti odottaa Suomea 2020-2030 -luvuilla.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Ruukinmatruunan (Takkirauta) konservatiivinen manifesti

Out now!

Lue manifesti suoraan tästä blogistani:

---

Friday, December 6, 2013

Konservatiivinen manifesti

Tänään, Suomen tasavallan 96. itsenäisyyspäivänä, on aika julkaista konservatiivinen manifesti.

Viimeiset kaksi vuosisataa ovat olleet kolmen suuren aatteen, konservativismi, liberalismin ja sosialismin kädenvääntöä. Sekä sosialismi että liberalismi ovat saaneet tilaisuutensa, ja molemmat ovat kämmeltäneet sen. Nyt on meidän konservatiivien vuoro. Konservativismia on pitkään pidetty kirosanana ja sylkykuppina, mutta kuten aina, me olemme lopulta pitkällä aikavälillä oikeassa ja me saamme lopulta korjata ne tuhot, joita suuret, maailmojasyleilevät ideologiat, ovat saaneet aikaan.

Konservatiivinen manifesti ei ole minkään puolueen ohjelmajulistus. Me konservatiivit edustamme nuoria sukupolvia - 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä. Meitä, jotka kasvoimme aikuisiksi 1990-luvun lamaan, joilta kiskaistiin matto pois alta, ja jotka olemme saaneet tarpeeksemme vanhempien ikäluokkien porsastelusta, isänmaan myymisestä pilkkahintaan, kaikkien arvojen lokaan tallaamisesta ja jatkuvasta päin naamaa valehtelusta. Nyt on meidän vuoromme.

1. Me konservatiivit emme ole taantumuksellisia vaan pragmaatikkoja.

Konservativismi ei ole taantumuksellisuutta, menneeseen takertumista ilman kritiikkiä eikä itsetarkoituksellista olettamusta, että ennen oli aina paremmin. Konservativismi tarkoittaa pragmatismia ja sitä, että toimitaan toimivaksi tiedetyllä tavalla. Meillä ei ole maailmojasyleileviä ideologioita eikä reseptiä, miten laaditaan paratiisi maan päälle. Meidän ihmiskuvamme on realistinen. Haluamme siksi toimia tavalla, joka tiedetään toimivaksi ja joka tuottaa vähimmin huonon lopputuloksen kaikille.


2. Me konservatiivit uskomme evoluutioon, emme revoluutioon.

Me konservatiivit pidämme sekä biologista evoluutiota että kulttuurievoluutiota truismeina. Me pidämme samoin selviönä, että vähittäinen kehitys pienin, rauhallisin askelin tuottaa parempia ja pysyvämpiä tuloksia kuin villit loikat tuntemattomaan ja tilanteeseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita ja josta todennäköisin seuraus on kaaos ja tilanteen muuttuminen entistä hullummaksi. Sekä biologisessa että kulttuurievoluutiossa pyrkimyksenä on kasautuneen informaation säilyminen ja sen vähittäinen kasautuminen. Uutta informaatiota syntyy biologisessa evoluutiossa mutaatioiden ja kulttuurievoluutiossa tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden kautta.


3. Konservativismi perustuu kuudelle etiikan peruspilarille, jotka ovat meille pyhiä

Konservativismin peruspilarit ovat välittäminen, reiluus, vapaus, lojaalisuus, kunnioitus ja pyhyys. Niitä vastaavat perusarvot ovat koti, uskonto, isänmaa, vapaus, markkinatalous ja traditio. Tämä siksi, että yksikään yhteiskunta ei pysy koossa ilman näitä kuutta.


4. Meillä konservatiiveilla on realistinen ihmiskuva ja toimimme sen puitteissa.

Sekä liberalismi että sosialismi perustuvat virheelliselle ihmiskuvalle, ja siksi ne epäonnistuvat. Liberalismi olettaa ihmisen rationaaliseksi ja fiksuksi olennoksi, joka ei koe lojaaliutta, pyhyyttä eikä traditiota, kun taas sosialismi olettaa ihmisen pohjimmiltaan hyväksi olennoksi jolta samoin puuttuu halu reiluuteen, vapauteen ja pyhyyteen. Liberalismi kiistää ihmisen irrationaalisen tunnepuolen kun taas sosialismi kiistää ihmisen biologisen luonteen sekä geneettiset ja yksilökohtaiset erot. Me konservatiivit tunnustamme ihmisen biologiseksi olennoksi, joka on irrationaalinen tunneolento ja taipuvainen toimimaan typerästi. Siksi me rakennamme oman agendamme tämän pohjalle ja tavoitteemme on yhteiskunta, joka on mahdollisimman vähän huono ja jossa aiheutuu mahdollisimman vähän kärsimystä.


5. Länsimaisen yhteiskunnan ongelmat ovat pohjimmiltaan moraalisia ja ratkaisu näihin ongelmiin on moraalinen.

Länsimainen yhteiskunta on kriisissä kaikkialla Euroopassa. Se on edennyt anakykloosissa siihen pisteeseen, jossa demokratia uhkaa muuttua oklokratiaksi. Liberaalit ja sosialistit ovat tuhonneet länsimaisen yhteiskunnan moraalisen ja eettisen perustan. He ovat hävittäneet länsimaisesta yhteiskunnasta uskonnon ja tuhonneet pyhyyden käsitteen. He ovat vetäneet isänmaan lokaan ja halveksivat sitä avoimesti. Heille vapaus merkitsee suden vapautta lammaslaumassa - vapautta riistää, vapautta hyväksikäyttää ja vapautta ahnehtia itsekkäästi muista piittaamatta. He ovat tuhonneet reiluuden mielivaltaisella oikeudenkäytöllä, leväperäisillä rangaistuksilla rikollisille sekä lainkuuliaisen kansalaisen tylyttämisellä. He ovat tuhonneet nuorilta luottamuksen tulevaisuuteen holtittomalla globalisaatiolla ja massatyöttömyydellä. He valehtelevat avoimesti ja sumeilematta. He puhuvat "suvaitselvaisuudesta", mutta samaan aikaan pyrkivät nujertamaan kaiken kritiikin ja kaikki protestit. He puhuvat "tasa-arvosta", mutta samaan aikaan tulo-, varallisuus-, terveys- ja muut erot hyvinvoivan ja pahoinvoivan väestön välillä ovat revenneet suuremmiksi kuin ikinä sodanjälkeisenä aikana. He ovat tuhonneet perheet ja kodit avioeroilla. He kiistävät miesten ja naisten biologiset, psykologiset ja fyysiset erot ja ovat tehneet miehistä saamattomia vässyköitä ja naisista pahoinvoivia zombeja, jotka inhoavat omaa sukupuoltaan. Koko länsimaista kulttuuria vaivaa alakuloinen ja dekadentti hedonismi. Syntyvyys on romahtanut. Samaan aikaan Eurooppaan on haalittu valtava määrä maahantulijoita, jotka edustavat länsimaiselle kulttuurille vihamielistä uskontoa, vihamielistä eettistä käsitystä ja vihamielisiä arvoja ja joista on ollut lähinnä riesaa kaikkialla Euroopassa. Nämä kaikki ongelmat ovat pohjimmiltaan moraalisia ja johtuvat väärästä ja virheellisestä arvopohjasta. Me konservatiivit tiedostamme ongelman, ja tiedostamme, että ratkaisu siihen on moraalinen - ja kaikkien niiden tuhojen korjaaminen, joita liberaalit ja sosialistit ovat saaneet aikaan.


6. Jos ainoa keino tilanteen korjaamiseksi on kääntää kelloa taaksepäin, se tehdään.

Me nuorkonservatiivit muistamme vielä ajan, jolloin asiat olivat paremmin. Me muistamme vielä 1980-luvun ja siihen liittyneen optimismin ja lupaukset. Se oli aikaa ennen EU-jäsenyyttä, ennen eurokytkentää ja ennen holtitonta globalisaatiota ja maahanmuuttoa. Se oli aika, jolloin peruskoulupohjalta saattoi luoda turvallisen tulevaisuuden ja työpaikan sai, kun käveli sisään. Kaikki muuttui täydellisesti 1990-luvun lamassa. Mitä pitemmälle tämä tuhoisa kehityskulku käy, sitä rajumpia toimenpiteitä asian korjaamiseen vaaditaan. Ja jos tilanteen korjaaminen vaatii eroamista EU:sta, eroamista eurosta, tullimuurien pystyttämistä ja maahanmuuton rajoittamista, se myös tulee tehdä. Näin on historian saatossa ennenkin tehty ja näin on saatu ennenkin korjattua holtittoman globalisaation epäkohtia.


7. Me olemme immuuneja nimittelylle, kompromettoinnille ja valheille

Meille on valehdeltu koko ikämme, alkaen peruskoulusta, ja olemme jo nähneet sekä liberaalien että sosialistien valheiden läpi. Globalisaatio ei tuottanut Suomelle onnea eikä tuonut työpaikkoja, vaan johti rajuun deindustrialisaatioon. Euroopan unioni ei ole yhdistynyt kansalaisten ehdoilla vaan byrokraattien ja plutokraattien. Euro on osoittautunut suboptimaaliseksi ratkaisuksi, kiitos Etelä-Euroopan euromaiden holtittoman taloudenpidon. Mitään eläkepommia ei ole eikä tule. Holtiton kapitalismi ei ole johtanut hyvinvointiin, vaan yhteiskunnan jakautumiseen upporikkaisiin ja rutiköyhiin. Seksuaalinen vapautuminen ei ole johtanut onnelaan, vaan hengettömään hedonismiin ja kaikkein heikoimpien, lasten, hirvittävään pahoinvointiin. Suurten ikäluokkien eläköityminen ei ole johtanut työvoimapulaan eikä työttömyyden helpottamiseen. Meille on turhaa kertoa, että islamilaisen maailman maahanmuuttajat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin ja jakavat samat arvot kuin mekin, kun omin silmin näemme, ettei näin ole. Meille on turhaa puhua "suvaitsevaisuudesta" mitään niin kauan kun blankopykäliä ja oikeusjuttuja keppihevosena käyttäen kaikki protestit ja kritiikki pyritään estämään ja suut tukkimaan. Meitä on turhaa nimitellä "fasisteiksi" tai "rasisteiksi", sillä juuri konservatiivit panivat stopin sekä fascismin että bolševismin etenemiselle eikä uskonto, jonka tunnustajiin kuuluu ihmisiä eri ihonväreistä, kansallisuuksista ja Cavalli-Sforza -geeniklustereista, ole mikän rotu. Meille on turhaa puhua "Impivaarasta", sillä sellaista ei ollut 1980-luvullakaan. Meitä on turhaa kutsua tyhmiksi, sillä olemme pääsääntöisesti hyvin korkealle koulutettuja ja edustamme älykkyyden normaalijakauman oikeaa laitaa. Me edustamme viisautta ja kokemusta, emme aatteen paloa.


8. Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä enemmän se toimii meidän hyväksemme

Konservatiivi on aina pitkällä aikavälillä oikeassa, ja konservatiiville lyhin aikayksikkö on yksi sukupolvi. Liberalismi ja sosialismi olivat niiden sukupolvien, jotka aikuistuivat ja astuivat työelämään 1960-luvulla ja 1970-luvuilla, ideologia, ja aatteen palossaan he olivat kyvyttömiä näkemään, mihin heidän ideologiansa johtaisivat. Ne ovat johtaneet katastrofiin pitkällä aikavälillä. Me nuoret konservatiivit tulemme ja me käännämme kehityksen suunnan. Tämä siksi, että meillä on vielä aikaa, mutta heillä ei ole.


9. Me ammennamme voimamme kokemuksesta, traditiosta, historiasta ja länsimaisesta kulttuurista

Me tiedostamme, että emme ole luomassa uutta huikaisevaa tulevaisuutta, emmekä ole mikään irrallinen, historiasta erossa, oleva ihmisryhmä vaan olemme osa sitä suurta kulttuurievolutiivista identiteetti-, arvo- ja traditiojatkuvuutta, jota kutsutaan länsimaiseksi sivilisaatioksi. Me olemme kokeneet koko aikuisikämme valtavan määrän vastoinkäymisiä, pettymyksiä, petoksia ja vaikeuksia. Ne ovat kovettaneet meitä, tehneet meistä immuunin valehtelulle ja valmistaneet meitä historialliseen tehtäväämme: länsimaisen sivilisaation palauttamiseen oikeille raiteilleen. Me emme halveksi traditiota, vaan arvostamme sitä. Me emme vihaa historiaamme emmekä häpeä sitä, vaan olemme ottaneet siitä opiksi ettemme toistaisi sen tragedioita. Me arvostamme länsimaista sivilisaatiota, sillä se on kulttuurievoluutiossa osoittautunut kaikkein onnistuneimmaksi ja menestyksekkäimmäksi sivilisaatioksi. Me jälleenrakennamme kaiken sen, minkä liberaalit ja sosialistit yrittivät repiä maahan. Isänmaa vaatii meitä ja me tulemme.


10. Me konservatiivit emme halveksi demokratiaa vaan pelastamme sen.

Liberalismi ja sosialismi ovat aiheuttaneet mittaamatonta vahinkoa yhteiskunnalle ja edistäneet anakykloosia siihen tilaan, jossa romahdus oklokratiaan ja edelleen anarkiaan on aivan todellinen uhka, ja tämä uhka on kaikkein konkreettisin Etelä-Euroopan maissa. Demokratia on kriisissä. Ja historia on osoittanut, että demokratian kriisissä ääri-ideologiat ja kuri-ideologiat saavat valtavan määrän kannatusta: fascismi, kommunismi, kansallissosialismi, erilaiset teokratiat ja muut totalitaristiset ideologiat. Ja me konservatiivit kammoamme niitä - juuri me pysäytimme sekä Hitlerin että Stalinin aikoinaan. Me toimimme demokratian ja legaliteettiperiaatteen puitteissa, ja kammoamme väkivaltaa niin oikealta kuin vasemmaltakin.


11. Me konservatiivit lähdemme aidosta yhteisöllisyydestä, emme etatismista emmekä atomismista

Meille konservatiiveille koti - siis perhe - on yhteiskunnan perusyksikkö. Ei atomisoitunut, juureton ja identiteetitön yksilö. Tämä siksi, että perhe ja lapset uusintavat yhteiskuntaa ja mahdollistavat yhteiskunnan siirtymisen väistyviltä sukupolvilta tuleville. Tulevaisuus ei kuulu mahoille ja lapsettomille hedonisteille, vaan lapsiperheille. Ja perheiden varaan rakentuu aito yhteisöllisyys. Perheet muodostava sukuja ja suvut kansasb. Yhteisöt ovat ainoa vallan muoto, jossa valta ja vastuu on aidosti ihmisillä itsellään. Yhteisöt voivat olla joko verelle tai vedelle perustuvia - verelle perustuvissa yhteisöissä yhteisenä nimittäjänä on sukulaisuus ja biologia, kun taas vedelle perustuvissa yhteinen nimittäjä on uskonto tai aate. Veri on vettä sakeampaa, mutta vesi kastelee verta tehokkaammin. Ja mikä parasta, erilaisilla yhteisöillä on tiivis ja laaja keskinäinen peitto, eivätkä veri ja vesi ole toisiaan poissulkevia. Eri yhteisöt muodostavat keskenään yhteisöverkoston, josta konservativismin elinvoima lähtee.


12. Me konservatiivit tunnustamme sekä vapauden että vastuun merkityksen.

Konservativismi lähtee toisaalta vapaudesta ja toisaalta vastuusta. Sen ymmärtämisestä, että me olemme kaikki samanaikaisesti sekä yksilöitä että osia yhteisöistä, joihin kuulumme. Vaikka aika moni meistä onkin niemimaa, yksikään ihminen ei ole saari. Ja ihmisten yhteistyö lähtee juurikin yhteisöllisyydestä. Se kiistää sekä sen juurettoman ja päämäärättömän hedonismin, johon liberalismi johtaa, että myös sen kaiken tukahduttavan pakkovallan, johon sosialismi johtaa.

Näistä lähtökohdista me lähdemme. Me tulemme ja otamme vallan, vaikka meitä yritettäisiin kuinka estää sensuurilla, ahdistelulla, mustamaalauksella ja oikeusjutuin. Ja sen jälkeen me muutamme maailman ja palautamme sen takaisin oikeille raiteilleen. Meille on valehdeltu riittävän kauan ja me olemme katselleet meitä edeltäneiden sukupolvien holtitonta ja vastuutonta porsastelua. Me joudumme siivoamaan sen sotkun ja maksamaan ne velat, joihin liberaalit ja sosialistit ovat meidät ajaneet. Olemme saaneet tarpeeksemme kaiken tuhoavasta hedonismista, joka aiheuttaa mittaamattomia kärsimyksiä lapsillemme. Emmekä halua joutumaan todistamaan sellaista konfliktia, johon meidät ajaa keskuuteemme tullut populaatio, joka haluaa revanssin vuoden 732 tappiosta Toursissa, mutta tällä kerralla ydinasein.

Katsokaa itseänne. Katskokaa ympärillenne. Koko länsimaista yhteiskuntaa leimaa elähtänyt ja väsynyt ilmapiiri, toivottomuus, päämäärättömyys ja tunnelma, että tämä kaikki päättyy pian ja sitä ennen on aika pitää oikein maailmanlopun kemut. Se optimismi, mikä oli vallalla nykyisten liberaalien ja sosialistien noustessa valtaan, on tuhottu. 1970-luvulla puhuttiin tulevaisuuden 30-tuntisesta työviikosta ja 60 vuoden eläkeiästä. Me muistamme nämä katteettomat lupaukset. Samoin muistamme katteettomat lupaukset täystyöllisyydestä suurten ikäluokkien eläköityessä ja katteettomat lupaukset globalisaation, euron, EU:n ja monikulttuurisuuden siunauksesta. Nämä olivat kaikki aivan puhdasta valehtelua. Olemme kyllästyneet niihin. Tulevaisuus näyttää synkältä ja ahdistavalta: me käännämme kehityksen suunnan. Konservativismi on optimismia.

Konservatiivinen vallankumous ei toteutuakseen tarvitse massiivisia joukkoliikkeitä. Riittää, että sata hyvää ja kyvykästä miestä ja sata hyvää ja kyvykästä naista muodostaa hyvän ja toimivan yhteisön, joka toimii esimerkkinä muille. Ihmisillä on taipumus katsoa ylöspäin ja ottaa mallia menestyksestä, ja me tulemme menestymään. Siitä nykyinen liberaali systeemi lähtee pikkuhiljaa purkautumaan. Se on samalla vastamyrkky sosialismin kollektivistiselle myrkynkylvölle.

Älä luota koskaan kehenkään yli viisikymppiseen.

torstai 5. joulukuuta 2013

Lista suomeksi julkaistusta libertaarikirjallisuudesta

Luettelen tässä lähinnä uusimpia, 2010 tai sen jälkeen suomeksi julkaistuja libertaariteoksia:

---

Tom G. Palmer, Cato Institute - Kapitalismin moraali (2012)

Timo Hännikäinen, Tommi Melender - Liberalismin petos (2012)

Björn Wahlroos - Markkinat ja demokratia (2012)

Henri Heikkinen, Antti Vesala - Elämää hyvinvointivaltiossa (2013)

---

Pamfletteja:

Tuomas Enbuske - Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta (2012) 

Gustav von Hertzen et. al. - Umpikujassa? Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitse.

---

Sitten on tietty Taloudenperusteet.com, jossa on paljon suomennettuja libertarismin perusteoksia, joskin ne on julkaistu ennen 2010. Ovat kuitenkin toki lukemisen arvoisia.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Suuri dissektio sosialismista ja liberalismista

Olen viime aikoina julkaissut paljon kamaa liittyen kolmen suuren poliittisen pääfilosofian vertailuun:

maanantai 18. marraskuuta 2013
"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi 

lauantai 23. marraskuuta 2013
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun 

tiistai 26. marraskuuta 2013
Vertailussa konservatismi, liberalismi ja libertarismi. Osa 2. 

maanantai 2. joulukuuta 2013
Kumitontun blogaus konservatismista, liberalismista (sosialismista) ja libertarismista (liberalismista)

Osittain siksi, että aihe on voimakkaasti tapetilla myös muissa suomalaisissa poliittisissa blogeissa (Kumitonttu, Ruukinmatruuna/Iron Mistress/Takkirauta, Valkea).

Tähdennettäköön, että puhun tässä tekstissä liberalismista amerikkalaiseen tyyliin, eli tarkoitan sillä myös vasemmistolaisuutta/sosialismia. EN TARKOITA tässä tekstissä liberalismilla 1) libertarismia tai 2) klassista liberalismia, vaikkakin nämä on todella helppo sekoittaa toisiinsa.

---


Prologi

Olen käytännössä dissannut ja laittanut sosialismia todella halvalla blogissani. Suurelta osin siksi, että näen kirkkaasti sen haittavaikutukset suomalaisessa yhteiskunnassa ja osittain myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni.

Tunnustaudun suurelta osin libertarismin ja klassisen liberalismin kannattajaksi, ja tunneihmisen sijasta järki-ihmiseksi, joten suhtautumiseni sosialismiin/liberalismiin on näiden värittämää, joku saattaisi sanoa että jopa vääristämää. Lisäksi olen Myers-Brigss tyypiltäni INTJ.

Päätin kuitenkin dissektoida ja tutkia nyt tarkemmin sosialismia/liberalismia, koska kuitenkin sen merkityksen vähättely ja sen teilaaminen suoralta kädeltä on kuitenkin mielestäni naiivia. Mm. Wikipediasta löytyy tonneittain materiaalia sosialismista ja sillä on jopa oma portaalinsakin Wikipediassa.


Mistä luulen sosialismin/liberalismin saaneen alkunsa?

Sen kannattajien keskuudessa on tyypillistä altavastaajan, häviäjän, syrjäytyneen, sorretun, köyhän, kiusatun tunteet. Sanalla sanoen kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta/taloudellisesta/yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta - joko todellisesta tai kuvitellusta.

Yhteiskunnallisen sosialismin "kulta-ajat" painottuvat 1900-luvun alkupuolelle. Itse olen elänyt pääasiassa 1900-luvun loppupuolella kasvavassa ja vauraassa Suomessa. Siten en voi ottaa asioihin kantaa ns. aikalais-perspektiivistä.

Sosialismi tuntuukin siis nousseen pintaan yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa länsimaissa alkoi huomattava muutos agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Marxhan julkaisi Pääoman kolme osaa vuosina 1867, 1885, 1894. Marx oli tavallaan ideologinen prologi tai alkusoitto niille tapahtumille, jotka värittivät 1900-luvun alkupuolta - Neuvostoliiton synty, natsi-Saksan nousu & romahdus.

Uskonkin, että teollisessa vallankumouksessa tapahtui jotain, joka vaikutti miljooniin ihmisiin silloisissa teollistuvissa maissa. 1800-luvun loppupuolta ja 1900-luvun alkua voidaan pitää hyvin klassisen liberalismin "kulta-aikana", jolloin markkinatalous sai pyöriä melko vapaasti.

Sosialismissa nouseekin esille ns. tehdas-sosialismi ja työläisen tuottaman lisäarvon "riisto" työnantajan kukkaroon. Luulenpa, että 1800- ja 1900-luvun (tehdas)työläisillä lienee ollut paljon paskemmat olot kuin tänäpäivänä, johtuen nimenomaan yhteiskunnallisesta murrostilasta, jossa maataloustyöntekijöitä ei enää tarvittu niin paljoa, mutta jossa teollisuustyöstä ei vielä saanut kunnon palkkaa.

Marx ja kommunistit iskivät tähän rakoon. Ja varmastikin suurimmalta osin ihan oikeutetusti, jopa libertaariselta kannalta katsottuna.


Marxin ja kommunismin demonisointi

Itse olen omassa elämässäni törmännyt voimakkaasti Marxin ja kommunismin demonisointiin. Osittain tietysti suomalais-luterilaisesta perspektiivistä, jossa kommunistinen Neuvostoliitto on aina nähty vihollisena, ja jossa luterilainen kristinusko suhtautuu pääosin negatiivisesti kommunismiin.

Onhan Marxia jopa väitetty satanistiksi ja kaikeksi. Näitä väitteitä on kuitenkin huomattavan vaikeaa todistaa.

Toisaalta olen viime aikoina alkanut kasvavasti ymmärtää ns. toista puolta asioista. Jonkun punaisen kerrotaan sanoneen ennen teloitustaan kansalaissodassa, että "se on sitten vain teidän tulkintanne asioista".

Käytännössä kommunismin kompromettointi kristinuskon taholta perustuu osittain siihen liittyvään ateismiin. Kristityt kirkot tietävät, ettei niillä ole sijaa ateistisessa kommunismissa. Siksi ne kompromettoivat sitä.


Kristinusko pettää teollistuvan yhteiskunnan

Uskon, että konservatismi ja kristinusko ottivat takkiinsa siinä transitiossa, jossa nykyiset länsimaat muovautuivat agraariyhteiskunnista teollistuneiksi yhteiskunniksi. Tapahtui siis disruptio, jossa agraariyhteisöt murtuivat. Niiden myötä murtuivat myös kirkon ja kristinuskon asema yleisesti hyväksyttyinä auktoriteetteina.

"Jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi" lauletaan Agit Propin laulussa Kenen joukoissa seisot. Uskonkin, että perinteitä ja muuttumattomuutta kannattava konservatismi ja kristinusko ei pystynyt vastaamaan tuohon yhteiskunnallis-taloudelliseen disruptioon - siis muutokseen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Eikä se oikein pysty vastaamaan siihen vieläkään - Kirkko & Kaupunki -lehden mukaan vain 16 % Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä osallistuu säännöllisesti kirkon aktiviteetteihin.

Tavallaan voi sanoa, että konservatiivit elävät jollain tapaa teollista vallankumousta edeltäneessä ajassa. Suomalaisen kristinuskon kannatus tuntuukin olevan voimakkainta maaseudulla, ainakin oman kokemukseni mukaan. Helsingissä sen sijaan vain 60 % ihmisistä kuuluu kirkkoon.


Sosialismi ja ateismi nousevat konservatismin ja yhteiskunnallisen kristinuskon vastavoimiksi

En näe tuossa väliotsikossa mitään uhkaavaa, vaikka useimmilla konservatiiveilla se saisi hälytyskellot päälle. Uskonkin, että konservatismi ja kristinusko vaativat toimiakseen paljon puhuttuja yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin ns. agraariyhteisö on perusteellisesti murtunut länsimaisissa teollisuusmaissa, ja tilalle on tullut kaupunkiyhteisö, joka on hyvin erilainen agraariyhteisöön verrattuna.

Kaupungissa ei välttämättä löytynyt piian ja rengin tapaisia työtehtäviä, jolloin oli organisoitava köyhäinapua ja myöhemmin sosiaaliturvaa. Ns. "luonnollisen yhteisön" tilalle tuli byrokratia.

Esimerkiksi Valkea puhuu blogissaan hyvin paljon yhteisöistä, mutta tällaisten yhteisöjen perustaminen ja säilyminen länsimaissa on kyseenalaista - vaikka toki hutteriitit, amishit, mennoniitat yms. ovat poikkeuksia.


Sosialismi formatoituu nykymuotoiseksi liberalismiksi - osa 1

1900-luvun jälkipuoliskolla sosialismi alkaa formatoitua nykymuotoiseksi liberalismiksi. Sille ovat tyypillistä sosialismia parempi markkinatalouden huomioonottaminen, perinteisten konservatiivisten instituutioiden (avioliitto, heteroseksuaalisuus) kyseenalaistaminen ja huoli kolmansien maiden ihmisistä.

Liberalismi myöntää, että se voi paremmin, jos se sallii enemmän markkinataloutta. Tästä kuitenkin seuraa huonona puolena ns. "hyvä veli -kapitalismi", jossa julkisen ja yksityisen sektorin välillä on erityisiä bisnessuhteita.

Päinvastoin kuten jopa jotkut vasemmistokonservatiivit, liberalismi ei preferoi avioliittoa eikä heteroseksuaalisuutta. Katson tämän johtuvan siitä, että teollistunut kaupunkiympäristö on agraariyhteisöön tottuneelle ihmiselle jonkinlainen "epäluonnollinen ympäristö" tai jopa vankila. Esimerkiksi useilla eläintarhaeläimillä on havaittu homoseksuaalista käyttäytymistä ja vaikeuksia tuottaa jälkeläisiä.

Koska ihmisellä on kuitenkin "eläinluontonsa", niin kaupunki voi vaikuttaa sillä tavalla, että homoseksuaalisuus lisääntyy, ja parinmuodostus & jälkeläisten tuottaminen vähenee. Tämä on hypoteesini.

Siten esimerkiksi Suomessa on syvä juopa kirkossa homosuhteista. Voi kuitenkin olla, että konservatismi ja kristinusko vaativat joiltain ihmisiltä mahdottomia nykyisessä tilanteessa - siis heteroseksuaalisuutta ja jälkeläisten tuotantoa. Kuten eläimillä eläintarhaolosuhteissa, ne eivät vain onnistu joiltain ihmisiltä teollistuneessa kaupunkiympäristössä.

Itse olen osittain "landelta", ja sopeutumiseni pääkaupunkiseudun elämänmenoon on tavallaan vieläkin pahasti kesken. Olen mm. kokenut homoseksuaalisia tuntemuksia, joita en ole kokenut maalla asuessani. Samoin koen parinmuodostuksen ongelmaksi pääkaupunkiseudulla. Maalla asuessani minulla oli vakituinen tyttöystävä.

Monet liberaalit näkevätkin konservatiivien kannanotot kärjekkäinä ja joustamattomina - ja minä uskon, että syy siihen on siinä kuten edellä esitin. On vaikeaa vaatia heteroseksuaalisuutta ja parinmuodostusta, jos se ei vain onnistu.

Koska sosialistit/liberaalit painottavat oikeudenmukaisuutta niin voimakkaasti, sallivat ja ajavat he myös voimakasta maahanmuuttoa köyhistä maista länsimaihin. Halusivatpa kansalaiset sitä tai eivät. He myös ajavat kehitysapua köyhiin maihin. Libertaarit ja oikeisto on nähnyt tämän ns. "robinhood-hyväntekeväisyytenä", mutta toisaalta pystyn ymmärtämään liberaalien asennetta siitä, että epäoikeudenmukaisuudet on oikaistava - ei väliä millä tavalla, kunhan oikaistaan. Tottakai kuitenkin eksessiivisellä maahanmuutolla ja kehitysavulla on haittavaikutuksensa, joihin mm. Perussuomalaiset ihan oikeutetusti pureutuvat.


Sosialismi formatoituu nykymuotoiseksi liberalismiksi - osa 2

Tavallaan liberalismi höllentää sosialismia jonkin verran, erityisesti sosialistista konservatismia (oksymoroni, anyone?) ;). Tavallaan länsimainen yhteiskunta on nyt selvinnyt siitä disruptiosta ja muutoksesta, jonka se on kokenut siirtyessään agraariyhteiskunnasta teollistuneeseen yhteiskuntaan. Siten 1900-luvun alun tapaisen sosialismin ajaminen ei enää ole järkevää länsimaissa. Parrakas protokommari on muuttunut sliipatuksi kaupunkiliberaaliksi.

Jotkut konservatiivit (salaliittoteoreetikot) korostavat myös kulttuurimarxismin merkitystä nykyisen yhteiskunnallisen tilan luomisessa. Toisaalta väite tästä on lähes aina peräisin konservatiivien leiristä. Lisäksi yksi yksittäinen sosialistinen koulukunta ei todennäköisesti saa niin suurta jälkeä aikaan. Meinasin itsekin uskoa kulttuurimarxismi-salaliittoon, mutta sen vaikutus kuitenkin lienee vähäinen. Tottakai anti-kulttuurimarxistit näkevät kulttuurimarxismia kaikkialla - jopa siellä missä sitä ei ole.

Liberalismi kuitenkin jatkaa sosialismin perinnettä, vaikkei sille enää välttämättä olisi tarvetta länsimaiden tapaisissa teollistuneissa maissa. Voisi jopa sanoa, että sosialismi on kuolemassa pois liberalismin myötä. Liberalismi ei todennäköisesti formatoidu taaksepäin sosialismin suuntaan, vaan kohti libertarismia. Näin ajattelen - voin toki olla väärässä.


Sosialismi Latinalaisessa Amerikassa

Sikaria polttava sotilaspukuun pukeutunut parrakas Fidel Castro lienee tunnetuin ikoni latinalaisesta sosialismista. Latinalaiset maat tavallaan ovat nousseet korostetusti esiin, kun puhutaan erilaisista sosialistisista suuntauksista - Kuuba, Venezuela, Nicaragua, Uruguay, Bolivia, Espanja, Argentiina, Chile, Peru jne.

Katson tämän johtuvan siitä, että niissä on agraariyhteiskuntaan pohjautuva intiaaniväestö merkittävänä yhteiskunnallisena komponenttina, ja että niissä transitio agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan on vielä käynnissä.

Samoin kristinusko on saanut latinalaisessa maailmassa sosialistisia vaikutteita mm. vapautuksen teologian muodossa.

Ei myöskään ole lienee syytä kiistää, etteikö esimerkiksi Kuuban Batistan ja Nicaraguan Somozoiden hallinnot olisi olleet todella oppressiivisia ja sikailevia työntekijöitä ja kansalaisia kohtaan.


Sosialismi oli välitila markkinahäiriövaiheessa

Argumentoin aiemmin, että teollinen vallankumous aiheutti disruption, joka sai aikaan muutoksen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Samalla se aiheutti merkittävän markkinahäiriön. Toisaalta teollisesti tuotetut hyödykkeet tulivat käsityöläisten markkinoille, ja toisaalta esimerkiksi Englannista virtasi manner-Eurooppaan halpoja hyödykkeitä, jotka oli aiemmin tuotettu manner-Euroopassa kalliilla.

Samalla aikaa käytössä oli runsaasti suojatulleja ja eri ammattikiltoja koskeneita säädöksiä. Aiheutui siis markkinahäiriö, jossa useiden ihmisten arkielämä vaikeutui totutusta (agraariyhteiskunta).

Sosialismi nähtiin vastauksena tähän. Ja kyllähän tietysti pohjoismainen sosiaalidemokratia varmasti osittain paransikin työläisten olosuhteita.


---


Sosialismin/liberalismin huonot puolet


"Keuliminen"

Huonoin puoli lienee se, että tunteeseen vetoavana ideologiana se "keulii" helposti. Neuvostoliitossa tapahtui se, että sosialismista tuli koko yhteiskunnan kattava (hallinto)ideologia, siis kommunismi - siinä missä sosialismin funktio olisi olla yksi osa yhteiskuntaa, ei siis koko yhteiskunta.

Mutta kuten Neuvostoliitossa ja muualla itä-blokissa saatiin pian todistaa, koko yhteiskuntaa ei voi järjestää sosialismiin perustuen. Miksi? Koska sosialismi dissaa konservatismia ja perinteisiä instituutioita (kylä, kyläyhteisö), vaikka neuvostososialismi olikin varsin vasemmistokonservatiivista. Samoin sosialismi dissaa markkinoita - BIG MISTAKE!

Oliko sitten sosialismin nousu Neuvostoliitossa oikeutettua? Eli kärsivätkö työläiset ja maalaiset epäoikeudenmukaisuutta? Ehkä, tsaarin Venäjällähän oli kulakki-maaorja -järjestelmä varsin pitkään käytössä, ja Venäjän osallistuminen 1. maailmansotaan köyhdytti Venäjän taloutta sisäisesti. On ihan perusteltua väittää, että kommunistinen vallankumous oli oikeutettu Venäjällä. Se mitä siitä kuitenkin seurasi, oli tragedia.

Hyväksyn siis sosialismin yhtenä osana poliittista ekosysteemiä. Jos se kuitenkin valtaa koko ekosysteemin, niin se saa muut ekosysteemit (talous, yhteiskunta) toimimattomaksi, koska sillä ei ole vastavoimaa.


"Päälle jääminen"

On sinäänsä jännää, että sosialismin kultaisista vuosista alkaa olla kohta 60-70 vuotta aikaa, ja tietyt osat yhteiskunnasta - jopa suomalaisesta sellaisesta - ovat kuin edelleen sosialismista. Mutta niinhän taloustieteilijä Milton Friedman sanoi, että mikään ei ole niin pysyvää kuin valtion väliaikainen ohjelma.

Mielestäni sosialismi on jäänyt häiritsevästi päälle suomalaisessa yhteiskunnassa - erityisesti vasemmistolainen media elää vielä voimakkaasti omaa punaista 1970-lukuaan. Tämä on ongelma, sillä se vaikuttaa erityisesti sellaisten suomalaisten mieliin, joilla on vaikeuksia muodostaa omaa käsitystään maan todellisesta yhteiskunnallis-poliittisesta tilasta.

Sen sijaan, että pyrittäisiin säilyttämään "sosialistinen status-quo" Suomessa, niin miksei koulutettaisi ja luotaisi työohjelmia niille, jotka ovat työttöminä tai syrjäytymisvaarassa?

Nyt sen sijaan annetaan liberaalisti sosiaalirahaa. Näin työttömät ja köyhät todella pysyvät siinä tilassa, jossa he ovat.

Mainitsen tulevissa sosialismin/liberalismin hyvissä puolissa sen, että se korjaa markkinahäiriöitä lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin sosialismista tulisi pyristellä irti mahdollisimman pian sen jälkeen, kun yhteiskunnallinen tai taloudellinen häiriötila on korjattu.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sosialismin kukistumiseen tarvitaan usein jokin ulkopuolinen voima. Esimerkiksi länsi-blokin vaikutus Itä-Saksassa ja USA:n sekaantuminen 1973 Chilessä. Siihen, että sosialistit itse luopuisivat järjestelmästään ei tule yksinään luottaa. Radikaali libertarismi vastaakin tähän tarkoitukseen hyvin.


Yhteiskunnalliset hyvinvointi- ja tehokkuustappiot

Sosialismi perustuu pääosin pakkovaltaan (tietyt velvollisuudet ovat pakollisia) ja byrokratiaan. Tehtävään X määrätään joukko Y, ja sitten se hoitaa homman Z. Keskusjohtoisuus ja suunnitelmatalous johtaa merkittäviin hyvinvointi- ja tehokkuustappioihin, kun vapaille markkinoille ei anneta sijaa. Tämä on taloustieteellisesti todistettu.


Sosialismi pettää kannattajansa - Se ei välttämättä vie yhteiskuntaa parempaan päin kokonaisuutena, eikä välttämättä paranna yksilön asemaa

Vaikka sosialismi voi mahdollisesti parantaa merkittävästi yhteiskunnan heikoimpien asemaa, ei se vie yhteiskuntaa parempaan suuntaan kokonaisuutena. Useimmissa tapauksissa lisäksi heikoimpien asema saattaa parantua lyhyellä tähtäimellä, mutta heikkenee pitkällä tähtäimellä.

Sosialismi ei tee mitään niille huonoille moraaleille, jotka vallitsevat ennen yhteiskunnan siirtymistä sosialismiin. Tottakai meillä on aina "kovanaamoja", kuten Sammalkieli, jotka uhoavat hoitelevansa kaikki yhteiskunnanvastaiset ainekset kun vallankumous tapahtuu.

Kuitenkin heikkomoraaliset ihmiset siirtyvät sosialismissa valtion virkoihin, siinä missä he saattaisivat kapitalismin vallitessa olla pikkupomoja tai toimitusjohtajia - ja olla siten eliminoitavissa markkinoilta.


Aidon yhteisöllisyyden dissaaminen

Sosialismi ei anna tilaa ns. aidoille tai luonnollisille yhteisöille. Kylissä ja kaupunginosissa saattaa olla omat hallintoelimet. Sosialismissa yhteisöllisyyttä ja byrokratiaa ei voi erottaa toisistaan - ne ovat jotakuinkin yksi ja sama asia.

---


Sosialismin/liberalismin hyvät puolet

Selvitän tässä niitä reunaehtoja, joiden mukaan sosialismi/liberalismi on optimitilassa ja toimivimmillaan.


Häiriötilojen korjaaminen

Markkinahäiriö on yksi sosialistien suosikkisanoista. Markkinahäiriön korjaamiseksi tarvitaan tietty sosialismia ja byrokratiaa.

Myönnän, että lyhyellä tähtäimellä markkinahäiriö on korjattava jollain tapaa. Suomalaisessa viitekehyksessä puhutaan muutosturvasta, rakennemuutosalueiden tuista, sanomalehtien valtiontuista jne.

Kuitenkin on huomattava, että markkinahäiriöissä usein toimivampi ratkaisu olisi dynaamisuuden lisääminen, sen sijaan että pyritään säilyttämään jokin staattinen tila.

Tietty jos markkinahäiriö on voimatoimin aiheutettu, kuten vaikkapa Batistan Kuubassa ja Somozoiden Nicaraguassa, niin silloin ei dynaamisuus auta, vaan markkinahäiriön aiheuttaja todennäköisesti pitää poistaa - kuten em. maissa tapahtuikin.


Empaattisuus

Mielestäni monet kristityt saisivat hävetä vasemmistolaisille. On ironista, että nimenomaan sosialismi/vasemmistolaisuus on pystynyt järjestämään siedettävät elinolosuhteet länsimaissa myös kaikista heikoimmille, siinä missä ihmisten väliseen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen ja auttamiseen perustuvat mallit (kristinusko) on pääosin epäonnistunut.

Samoin sekä konservatiivit että libertaarit tuntuvat olevan verrattain kovamielisiä, mitä tulee työntekijöiden ja yhteiskunnan heikoimpien asemaan. Toki ymmärrän mitä esimerkiksi Aleksi Tolvanen yrittää saavuttaa trollauksillaan, joissa kehoitetaan mm. "Kaiken sosiaaliturvan poistamiseen". Konservatiivit ja libertaarit eivät tavallaan näe sitä epäoikeudenmukaisuutta, että meillä on yhteiskunta, jossa joillain on paljon ja joillain vähän.


Perspektiivi

Tätä kirjoittaessani sain perspektiiviä vasemmistolaisuuteen, sosialismiin ja liberalismiin - ja tulin itsekin pohtineeksi niitä monelta kantilta. En olisi uskonut, että kirjoitan tätä kirjoitusta, etenkin vuoden 2012 sosialismia dissaavien kirjoitusteni jälkeen. Kuten eräs punainen sanoi ennen teloitustaan: "se on sitten vain teidän tulkintanne asioista".

Tietty on kovin lapsellista ja mustavalkoista sanoa, että libertarismi on hyvä ja sosialismi paha. Ja että konservatismi on hyvä. On voitava tarkastella neutraalisti missä tilanteissa sosialismi syntyi, miten se kehittyi, mikä on sen optimitila, missä se on hyvä ja missä se on huono.

Tähän asti olen nähnyt sosialismin ainoastaan negatiivisena asiana. Sellaisena toki näen sen vieläkin, mutta pystyn ymmärtämään sen historiaa, syntyä, tarkoitusta ja reunaehtoja paremmin.

---


SUMMA SUMMARUM


Voidaan sanoa, että sosialismin funktio yhteiskunnassa on häiriötilojen korjaaminen lyhyellä tähtäimellä. Sen reunaehtoihin kuuluu kuitenkin, ettei siitä saa tulla pitkäaikaista tilaa, koska se johtaa hyvinvointi- ja tehokkuustappioihin. On siis tunnustettava häiriötila, korjattava se sosialismin keinoin ja sitten pyristeltävä pois siitä - kuten esim. Kiina teki 1980- ja 1990-luvuilla, ja Kuuba 2000-luvulla.

Libertaariselta kannalta on tietty kyseenalaista, että tulisiko häiriötiloja tai markkinahäiriöitä korjata laisinkaan, mutta kokemus on osoittanut, että useimmissa esim. rakennemuutostapauksissa poliitikot ovat pakotettuja aloittamaan joitain toimia - tukiaiset, julkisen sektorin työpaikkojen lisääminen jne.

Radikaali, vallankumouksellinen sosialismi on sitten asia erikseen. Voin ehkä myöntää, että pohjoismainen sosiaalidemokraattiliike oli merkittävässä asemassa tekemässä Pohjoismaista sen kaltaisia hyvinvointivaltioita kun ne tänä päivänä ovat. Kuitenkin esim. Pol Pot ja punakhmeerien touhut ovat mielestäni niin villiä shittiä, että oksat pois. En sitten tiedä, jollain tavallahan sekin liittyi yhteiskunnan transitioon agraariyhteiskunnasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi.

Liekö sitten tuo transitio yksinkertaisesti liikaa joillekin yksilöille?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kumitontun blogaus konservatismista, liberalismista (sosialismista) ja libertarismista (liberalismista)

Olen viime aikoina julkaissut kolme tekstiä (teksti 1, teksti 2, teksti 3), jotka käsittelevät kolmea suurta poliittista pääideologiaa.

Nämä ideologiat ovat joko amerikkalaisittain 1) konservatismi, 2) liberalismi, ja 3) libertarismi - tai eurooppalaisittain 1) konservatismi, 2) sosialismi, ja 3) liberalismi.

Sittemmin myös Kumitonttu on julkaissut blogissaan kirjoituksen samasta aihepiiristä:

Konservatismin alennustila

Koska aihepiiri on tavallaan Suomen poliittisen blogosfäärin "tapetilla" Ruukinmatruunan julkaistua oman "konservatistisen manifestinsa", ajattelin myös linkata ihan erillisellä blogauksella Kumitontun tekstiin.

Itse tunnustaudun libertarismin, tai siis klassisen liberalismin, kannattajaksi.

Muita blogosfäärin konservatiiveiksi tunnustautuvia on mm. Valkea. Tässä linkkaus hänen viimeisimpään aihepiiriä käsitelleeseen tekstiin:

Traditionaalinen konservatismi

Liberaaleja, tai siis sosialisteja, taas on netti niin pullollaan, että heidän kirjoituksiaan löytyy sieltä sun täältä. Tosin ne eivät useinkaan ole niin hyvin konstruktoituja kuin konservatiiveilla ja libertaareilla. Linkkaisin tässä blogosfäärin ikuisen sosialistin, Sammalkielen blogiin, jos sinne vain pääsisi.

Mitä seuraavaksi?

Aion julkaista liberalismia/sosialismia ruotivan kirjoituksen, jossa yritän ymmärtää sitä, sen syntyhistoriaa, sen parhaita puolia ja sen toimivuutta käytännössä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Suomi Uruguayn tiellä?

Olen kirjoittanut aiemmin Uruguayn pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia muistuttavasta kokeilusta, joka tapahtui noin 60 vuoden aikajänteellä vuosina 1910-1970:

Pohjoismaisen kaltaista hyvinvointimallia kokeiltiin Uruguayssa varhain 1900-luvulla - tuottamattomin tuloksin 

"Hyvinvointi"valtio skaalautuu huonosti taaksepäin - jos ollenkaan

Uruguayn mallille tyypillistä olivat - kuten nyky-Suomellekin - vahva ammattiyhdistysliike, julkinen koulutus & terveydenhuolto ja sosiaalisubventiot (mm. työttömyyskorvaus).

Kuitenkin ay-liikkeen vahvasta yhteiskunnallisesta asemasta johtuen uruguaylaisten yritysten kilpailukyky heikkeni huomattavasti, johtuen työn huomattavista sivukuluista - joita myös on Suomessa: sosiaaliturvamaksu, työeläkemaksu, tulovero, kunnallisvero, kirkollisvero.

Loppujen lopuksi Uruguay muuttui sijoittajien silmissä kiinnostamattomaksi, koska pääomalle sai paremman tuoton esimerkiksi USA:ssa. Koska sijoittajien pääoma "pakeni" Uruguaysta, yritysten konekanta jäi uusimatta, ja se vanheni kilpailukyvyttömäksi.

Ay-liikkeen vahva asema kutistuvassa taloudessa johti useisiin työtaistelutoimiin, lakkoihin ja suurlakkoihin. Nämä ay-liikkeen toimet taas kurjistivat Uruguayn tilannetta entisestään. Lopulta Uruguayn "hyvinvointi"valtio kriisiytyi myöheisellä 1950-luvulla, ja 1960-luvulla, ja päättyi 1970-luvun sotilasvaltaan.

Suomi Uruguayn tiellä?

Uruguaylle tyypillistä oli teollisuuden muuttuminen kilpailukyvyttömäksi vahvan ay-liikkeen johdosta. Teollisuuden työpaikkoja pakeni positiivisemman kustannusrakenteen maihin. Näin myös Suomessa.

Koska ay-liike ja suuri julkinen sektori tekivät Uruguayn työmarkkinat jäykiksi, erilaisten sosiaalisubventioiden määrä kasvoi nopeasti. Näin myös Suomessa.

Ja koska uruguaylaisille työnantajille tuli kiire ajaa palkkojenalennuksia, johti se lakkoihin. Samoin julkisen sektorin oli leikattava julkisista palveluista ja sosiaalisubventioista, niin se johti lakkoihin ja mielenosoituksiin. Näin myös Suomessa, vaikka laajamittaisia mielenosoituksia ei ole täällä näkynytkään. Ainakaan vielä.

"Hyvinvointi"-Uruguay kesti 60 vuotta - kuinka kauan "hyvinvointi"-Suomi kestää?

Uruguayn "hyvinvointi"valtio puksutti eteenpäin noin 60 vuotta, noin vuodesta 1910 vuoteen 1970. Suomessa nykyisenkaltaista hyvinvointimallia on ajettu aina Eduskunnan vuoden 1966 vaalien vasemmistoenemmistöstä lähtien. Suomalaisen "hyvinvointi"valtion iäksi voidaan siis laskea 47 vuotta.

DDR kesti 41 vuotta, Neuvostoliitto 70 vuotta, maoistinen Kiina 30-50 vuotta. Suomalainen "hyvinvointi"valtio kolkuttelee nyt näitä ikiä, vaikkei olekaan verrastettavissa em. valtioihin.

Oma arvioni on se, että tämä vuosikymmen puksutetaan eteenpäin näiden tekijöiden siivittämänä:

  • Negatiivinen kasvu
  • Kasvava julkinen velka
  • Työpaikkojen, erityisesti teollisuustyöpaikkojen "pakeneminen" positiivisemman kustannusrakenteen maihin (Baltia, Itä-Eurooppa; Viro, Latvia, Puola, Tsekki, Slovakia, Romania).
  • Vasemmiston ja oikeiston kädenvääntöä julkisen sektorin leikkauksista
  • Kasvava työtaistelutoimien frekvenssi. Enemmän lakkoja.
  • Kasvava sosiaalisubventioiden määrä, kasvava "syrjäytyneiden" määrä

Sitten 2020-luvulla alkaa kriisiytyminen. Etelä-Euroopan kaltaista massatyöttömyyttä, teollisuuden laajamittaista alasajoa, rajua hintainflaatiota, päivittäisiä lakkoja jne. Ja sitten oikeiston ja vasemmiston aseellinen kamppailu tulevaisuudesta. Sotilashallitus ja kaupunkisissit jne.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Vertailussa konservatismi, liberalismi ja libertarismi. Osa 2.

Kolmas osa näille aikaisemmille teksteille:

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

---

11 Raha; suhde rahaan ja rahankäyttöön

Liberalismi tuntuu olevan jollain tapaa sekä tekopyhä että epäkäytännöllinen mitä tulee raha- ja talousasioihin. Liberalismi välttelee rahasta ja taloudesta puhumista - usein siksi, että kyse on usein vaihtoehtoiskustannuksista. Liberalismi haluaa kaikkea, mutta sillä on käytössään vain rajallinen määrä resursseja. Liberalismi ei halua suututtaa kannattajiaan, vaan haluaa olla mieliksi kaikille. Siten se ei voi puhua eksaktisti raha- ja talousasioista.

Liberalismin tekopyhyys raha-asioissa tulee taas esille yleensä eliitin taloussotkuissa - kaupungin X johto on tilannut tuotetta/palvelua Y ylihintaan firmalta Z - ja vielä ilman kilpailutusta. Liberalismi ikään kuin leikkii, ettei raha ole tärkeää, ja että ihmiset eivät ole ahneita. Liberalismi kieltää taloudelliset insentiivit, siis kannusteet, ja sen voimakkuuden, jolla suurin osa ihmisistä seuraa niitä.

Yksi osa tekopyhyyttä on julkisen sektorin palkat. Myönnetään jollain tavalla, että julkisen sektorin pitäisi olla tehokas ja taloudellinen, mutta muhkeat useiden tuhansien eurojen palkat ovat julkisella sektorilla enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Liberalismi on tekopyhyyden lisäksi myös epäkäytännöllinen raha-asioissa. Usein raha-asiat halutaan hoitaa kollektiivin, siis julkisen sektorin kautta. Sen sijaan, että ihmiset maksaisivat suoraan edes osan käyttämistään (julkisista) palveluista - lääkärikäyntien lisäksi vaikka peruskoulusta - liberalismi budjetoi kaikki julkiset palvelut ns. top down -mallin mukaan, ja yleensä inklusiivisesti siten, että kaikki kulut katetaan 100%. Minkäänlaista omavastuu-osuutta ei usein ole, mikä on omiaan rapauttamaan sitä ymmärrystä, että palveluiden tuottaminen MYÖS MAKSAA JOTAIN.

Tietty liberalismi kumpuaa hyvin pitkälle sosialistisesta narratiivista, jossa yhteiskunnassa on sorrettu, rahaton ja epätoivoinen joukko X, jolle yhteiskunnan on maksettava palvelut, koska Paha Kapitali$ti (tm) on vienyt heiltä rahat. Kuitenkin hyvin usein julkisen sektorin järjestämien palveluiden tukibyrokratia turpoaa niin pahasti, että palveluiden kokonaiskustannus piilokustannuksineen saattaa nousta korkeammaksi, kuin mitä sama palvelu yksityisellä sektorilla maksaisi. Tämä taas johtuu liberalismin tekopyhyydestä, jossa se olettaa, että kaikki työskentelevät pyyteettömästi julkisella sektorilla, eivätkä halua mitään kovin suurta palkkaa.

Libertarismi myöntää konstailematta, että ihminen on pääosin ahne, ja se on hyvä asia. Enemmän on haittaa siitä, että tätä ahneutta yritetään kahlita. Samoin libertarismi tekee eron absoluuttisten ja suhteellisten tuloerojen välille - toisin kuin liberalismi. Samoin libertarismi korostaa yksilöperspektiiviä talouden hallinnassa ja rahankäytössä.

Monet libertaarit sanovatkin, että seteli on sopuisampi kuin pyssy. Kyllä tietenkin, mutta libertarismin kohdalla yksilönvapaus voi pettää, ja yksilöt käyttävät rahansa "väärin". Tällöin liberalismi astuu kehiin, ja oikaisee vääryydet julkisen sektorin kautta.

Konservatismista ja rahankäytöstä on vaikeaa sanoa. En ole kuullut konservatistisista talousteorioista tai vastaavista juurikaan.

VERDICT: Joka tapauksessa näyttäisi kuitenkin siltä, että liberalismi kaatuu huonoon talousosaamiseen, joka taas johtuu liberalismin tekopyhyydestä ja epäkäytännöllisyydestä raha-asioissa. Liberalismi ei voi yksinään rakentaa taloudellisesti toimivaa yhteiskuntaa.


12 Työnantaja-työntekijä -suhteet

Liberalismi painottuu jälleen sosialistiseen narratiiviin, jossa työnantaja nähdään riistäjänä, siinä missä libertarismissa työsuhde nähdään molempia osapuolia hyödyttävänä, talouskasvua tuottavana instituutiona.

Liberalismi on saattanut toisaalta nousta konservatistista työkäsitettä vastaan, jossa työ nähdään jonkinlaisena (uskonnollisena) velvollisuutena Jumalalle. Konservatismi on saattanut ajoittain korostaa epätervettä ja perverssiä työnantaja-työntekijä -suhdetta, jossa työntekijän on tehtävä töitä millä ehdoilla tahansa, koska se on hänen jumalallinen/uskonnollinen velvollisuutensa. Lisäksi liberalismia edeltäneessä konservatistisessa yhteiskunnassa papisto lienee usein asettunut työnantajan puolelle mahdollisissa kiistatilanteissa. "Lakko pirun keksintö vie turmioon isänmaan" papin lausumana Agit Propin kommunistilaulussa "Kolme pikkumiestä" ei siten ole varmasti tuulesta temmattu. Nyttemmin vasemmistoliberalistisessa kirkossa papisto on lähtökohtaisesti yleensä työntekijän puolella.

VERDICT: Liberalismin vaikeudet muodostaa yhtenäistä yhteisöä ovat selvät, koska se tekee vahvan jaon työnantajiin ja työntekijöihin - ja yleensä suosii työntekijää. Liberalistiset järjestelmät yleensä kulutetaan resursseista loppuun, kun työntekijöiden vastapainona ei ole julkisella sektorilla vahvaa omistaja/työnantaja-tahoa, ja työntekijöillä on "nyt on meidän vuoromme syödä" -asenne.

Saavuttaakseen optimitilan, liberalismin on tultava työnantajia vastaan, ja toisaalta konservatiivien on oltava enemmän tunteellisempia ja sydämellisempiä, jotta työntekijän kannalta epäreilut ja perverssit tilanteet voidaan välttää. Libertarismi antaa mielestäni todenmukaisimman kuvauksen toimivista työntekijä-työnantaja -suhteista.


13 Suhtautuminen vähemmistöryhmiin

Konservatiiveja on yleensä syytetty ksenofobiasta, joskin kuitenkin usein liberaalien taholta. Konservatiivit ovatkin usein liberaaleja nuivempia vähemmistöryhmiin suhtautumisessa. Konservatiiveilla on tähän toki perustelunsa. Usein hyvin toimivaa yhteiskuntaa ei voi rakentaa vähemmistöryhmien varaan, ja heidän roolinsa yhteiskunnassa on oltava rajoitettu. Konservatiivit usein vastustavat esimerkiksi vierasrotuisten poliitikkojen pääsyä parlamentteihin ja paikallishallintoihin. Useimmat Hommafoorumin käyttäjät ovat ilmeisesti konservatiiveja.

Allekirjoitan itse väitteen, että monikulttuuri aiheuttaa yhteiskunnallista tehottomuutta, koska kulttuurien yhteispeli ei toimi niin sujuvasti kuin monokulttuurissa. Toisaalta monikulttuuri on verrattain nuorta Suomessa, n. vuodesta 1990 lähtien, ja kulttuurit kehittyvät ymmärtämään toisiaan, jos vain niin haluavat.

Toisaalta vähemmistöryhmät jäävät usein luonnostaan vähemmistöiksi yhteiskunnissa, ja konservatiivien reaktio niitä kohtaan voi olla ylimitoitettu, jopa ksenofobiaa lähentelevä.

VERDICT: Libertaarien laissez-faire on lienee toimivin vaihtoehto vähemmistöryhmien kohdalla. Libertaarit eivät tue syrjintää, eivät myöskään positiivista sellaista. Lisäksi libertaarit eivät tue subventoitua maahanmuuttoa, mikä lisää huomattavasti vähemmistöjen lukumäärää yhteiskunnassa.


14 Inkluusio/Eksluusio

Sekä konservatismi että liberalismi ovat ideologioita, jotka niiden kannattajat haluavat usein inklusiivisiksi yhteiskunnassa - siis kaikki jäsenet sisäänsä sulkeviksi. Siksi ne ovatkin usein toistensa vastapareja ja toistensa kurkussa.

Libertarismi sen sijaan kannattaa eksluusiota ja voluntarismia. Toimimattomat osat on voitava sulkea yhteisön ulkopuolelle, ja voluntarismia mukaillen ketään ei saa pakottaa yhteiskunnan tai minkään yhteisön jäseneksi tai maksumieheksi, jos hän ei niin itse halua.

Sekä konservatismi että liberalismi tuntuvat kompastuvan nimenomaan inkluusioon. Ne haluavat pitää sisällään osia, jotka eivät kontribuoi niihin millään tapaa (sosiaalipummit) ja ovat niille jopa haitallisia. Erityisesti tunteikkaimmat liberaalit kammoksuvat ekskluusiota siihen pisteeseen saakka, ettei se enää ole tervettä.

VERDICT: Konservatismin ja liberalismin on kummankin otettava vahvempi kanta ekskluusioon, ja päätettävä niistä ehdoista, joiden mukaan entiteetti X voidaan sulkea yhteiskunnan tai yhteisön ulkopuolelle.


15 Isänmaallisuus, patriotismi

Isänmaallisuus liitetään hyvin usein konservatiiveihin, koska kansallisuusaate, nationalismi, kansa ja kansallisvaltio merkitsevät heille eniten kaikista kolmesta pääideologiasta.

Liberaali-leirissä taas isänmaallisuus tai patriotismi nähdään jollain tapaa negatiivisena, naurettavana tai vanhanaikaisena asiana - osittain liberaalien keskuudessa suositusta sosialistisesta narratiivista ja em. käsitteiden kompromettoimisesta johtuen. Sosialistithan kannattavat kansainvälistä työntekijöiden yhteisrintamaa, internationaalia. Miksi? Koska yritykset harrastavat työvoima-shoppailua - ja ovat aina harrastaneet. Sosialistiset työntekijät näkevät uhkana, jos maassa X tarjotaan työvoimaa halvemmalla kuin maassa Y. Siksi mm. länsimaissa vastustetaan "globalisaatiota", koska se polkee länsimaisten työntekijöiden palkkoja.

Vahva isänmaallisuus ja kansallisvaltio-henki nähdään uhkana, etenkin jos niin tapahtuu toisessa valtiossa. Tämä kun tarkoittaa sitä, että usein tämän hengen seurauksena tämän toisen valtion työvoimakustannukset muuttuvat usein halvemmiksi kuin "meidän maassa". Koska sosialistiset liberaalit haluavat samat työvoimakustannukset joka maahan, joutuvat he kompromettoimaan ja häpäisemään isänmaallisuutta ja patriotismia, koska ne johtavat nationalismin ja kansallistunteen nousuun, mikä taas johtaa tietyn maan taloudelliseen kukoistukseen, johon yleensä liittyy työvoiman hinnan aleneminen. Turkki on hyvä esimerkki tämänpäivän nationalismin, taloudellisen kukoistuksen ja edullisen työvoiman maasta.

Libertarismi suhtautuu myönteisesti valtioiden väliseen kilpailuun - niin verotuksessa kuin työvoiman hinnassakin. Libertarismi tunnustaa, että Euroopan johtava asema maailmassa on muodostunut 1200-1500 lukujen lukuisten pienten kaupunkivaltioiden kilpailuasetelmassa. Kilpailu pääsääntöisesti luo kehitystä, koska epätehokkaat kilpailijat putoavat kilpailusta.

Libertaari-leirissä onkin useita kansallis-libertaareja, jotka tunnustavat kansallisvaltion merkityksen talouden kehittymisen kannalta, ja vastustavat mm. EU:n liittovaltiota, joka mahdollisesti yhtenäistäisi verotusta ja työvoiman hintaa EU:n alueella aiheuttaen näin kilpailun puutetta valtioiden välille, ja sitä kautta taloudellisen tehokkuuden alenemista.

VERDICT: Kilpailua ja sitä kautta tapahtuvaa kehitystä tulee olla aina. Liberaalit ehdottavat isänmaallisuuden ja patriotismin kompromettoinnin kautta stagnaatiota ja epädynaamisuutta työvoiman hinnoille. Usein isänmaallisuuden ja patriotismin, sekä taloudellisen menestyksen välillä on positiivinen yhteys. Esimerkkeinä vaikkapa 1940-luvun Ruotsi ja 2000-luvun Turkki.

Vaikka (kansainväliset) yritykset harrastavatkin työvoima-shoppailua, tulisi valtioiden pystyä toimimaan siten, että ne pysyvät kilpailukykyisinä valtioiden välisessä kilpailussa. Vaikka työvoima-shoppailu voikin olla eettis-moraalisesti väärin, testaa se kuitenkin samalla kansojen kykyä toimia yhtenäisesti ja voittaa kansainvälisillä markkinoilla. Kansainvälisen internationaalin perustaminen johtaisi valtaviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin.


16 Protektionismi, kotimarkkinat

Sekä konservatismi että liberalismi suhtautuvat verrattain myönteisesti kotimarkkinoihin. Konservatiivit siksi, että heille isänmaallisuus on tärkeätä myös tuotannossa. Made in America tai Made in Finland! Liberaalit taas siksi, koska sosialistinen narratiivi. Viimeiset 20 vuotta länsimaiden sosialistiset liberaalit eivät ole mistään muusta puhuneetkaan kuin "globalisaatiosta" ja "kiinailmiöstä". Halutaan pitää tuotantoa kotimaassa - sikäli kun sosialisteilla nyt sellaista on - jotteivät työpaikat valuisi ulkomaille. Ihme kyllä sosialistien solidaarisuus ei toimi toisinpäin - siis kun Aasian maissa ihmiset saavat työpaikkoja, länsimaiden sosialistit eivät pidä siitä.

Libertarismi taas on osoittanut taloustieteen keinoin, että protektionismi johtaa hyvinvointitappioihin - ja että se ei ole pitkällä aikavälillä kestävää, ja saattaa johtaa jopa valtioiden välisiin sotiin.

Muun muassa Norjassa kalaverkkojen tuonnilla on hurjat tuontitullit, jotka suojelevat norjalaista kalaverkkoteollisuutta. Kuitenkin ilman tuontitulleja norjalaisen kalaverkkoteollisuuden kilpailukyky olisi varsin heikko, eikä kalaverkkoja todennäköisesti enää valmistettaisi Norjassa. Voidaan kuitenkin pitää melko varmana, että joku päivä kalaverkkojen tuontitullit poistetaan Norjassa, jolloin norjalainen kalaverkkoteollisuus eradikoituu nopeasti.

VERDICT: Protektionismi voi nousta vastavoimaksi nopeasti tapahtuvalle globalisaatiolle, mutta yleensä eradikoituu yhtä nopeasti. Protektionismi on staattinen tila dynaamisessa ympäristössä, ja se kumoutuu yleensä nopeasti.


17 Nimellispalkatun henkilökunnan käyttö

Taas sekä konservatismi että liberalismi suhtautuu verrattain myönteisesti nimellispalkatun henkilökunnan käyttöön. Konservatismi pääosin sisäänrakennetun militärisminsä ja asevelvollisuuden kautta, liberalismi taas jonkinlaisen kansalaisvelvollisuuden tai kansalaispalvelun (siviilipalvelus) kautta.

Sen sijaan libertarismi osoittaa, minkälaisia tehokkuus- ja hyvinvointitappioita asevelvollisuus ja erilaiset siviilipalvelukset aiheuttavat. Mm. Saksassa nykyisenkaltaista siviilipalvelusta ei enää ole, kuten ei ole yleistä asevelvollisuuttakaan, vaikka Saksassa nyt eivät valtaa pidäkkään libertaarit. Kuitenkin Saksan talous porskuttaa varsin hyvin.

VERDICT: Tämä on yksi niistä kohdista, joissa sekä konservatismi että liberalismi ovat libertarismiin nähden vastakkaisella kannalla. Konservatiivit sanovat asepalveluksen nostavan yhteisöllisyyttä yhteiskunnassa, jossa sitä ei heidän mukaansa muutenkaan ole niin paljoa. Liberaalit taas haluavat signaloida siviilipalveluksella vastakkaista suhtautumista konservatismin militärismiin, mutta kuitenkin pakkoa käyttämällä - on siis valittava asepalveluksen ja siviilipalveluksen väliltä Suomessa.


18 Älykkyysosamäärä

Liberaaleilla väitetään usein olevan korkeampi älykkyysosamäärä (ÄO) kuin konservatiiveilla. Tosin väitteet voivat olla vääristyneitä, koska usein liberaalit esittävät ne. Toisaalta on otettava huomioon myös kulttuurimarxismin merkitys, jossa pyritään kompromettoimaan ja halventamaan konservatiiveja ja heidän arvojaan.

Libertaareilla sen sijaan väitetään olevan sekä konservatiiveja että liberaaleja korkeampi ÄO. Libertaareissa esiintyy ilmeisesti myös tavallista enemmän autismia, ja joillekin autismin muodoille (asperger) on tyypillistä valtaväestöä korkeampi ÄO. Kuitenkin libertaarien korkean ÄO:n vastapainona on usein sosiaalisen kompetenssin vajaavaisuus tai jopa puute.

VERDICT: Selkeää voittajaa tai häviäjää on vaikeaa valita. Liberaaleilla lienee parhaimmat sosiaaliset taidot, ja heidän interaktiossaan ja toiminnassaan korostuu pääosin tunne - järjen kustannuksella. Tavallaan liberaalien olisi kuunneltava sekä konservatiiveja että libertaareja - ja päinvastoin, jotta sekä tunne että järki saadaan kohtaamaan.


19 Häikäilemättömyys ideologian ajamisessa

Harjoittaako ideologia vastakkaisten näkemysten sensuuria, kompromettoiko se toista ideologiaa ja sen arvoja, propagoiko se arvojaan ja agendaansa median ja koulukirjojen kautta? Valehteleeko se toisesta ideologiasta ja sen kannattajista?

Mielestäni liberaalit harjoittavat kaikkea tätä, mutta eivät konservatiivitkaan ole täysin syyttömiä. Olen itse joutunut sensuurin kohteeksi niin kotimaisissa konservatiivi- että liberaaliblogeissa. Konservatiiveista mainittakoon Valkea ja Kumitonttu, liberaaleista Ruukinmatruuna.

Sen sijaan libertaarit pyrkivät siihen, että kaikkien ääni tulee kuulluksi, ja että asiat esitetään mahdollisimman tarkasti siinä muodossa kuin ne ovat. Libertaarit kannattavat erittäin laajaa sananvapautta - jopa niin laajaa, että se sallisi toisen solvaamisen julkisesti.

Sekä konservatiivit että liberaalit ajavat agendaansa varsin macchiavellimaisesti, kun taas libertaarien lähestymistapa on hienovaraisempi ja ystävällisempi.

VERDICT: Konservatiivien häikäilemättömyyttä nostaa valtionuskonto ja sen ajaminen. Ja myös se, että jotkut konservatiivit ovat aivan yhtä häikäilemättömiä kuin liberaalit.


20 Ennakkoluulottomuus

Tutkimus on osoittanut, että konservatiivien aivot tunnistavat uhat paremmin, mutta liberaalit aivot ovat avoimempia uusille kokemuksille. Tämä osittain selittää liberaalien kannan maahanmuuttaja- ja seksuaalivähemmistöasioissa.

Konservatismia on usein syytetty siitä, että mikään ei muutu siinä. Konservatismi on vastapositio uudistuksille. Toisaalta liberaalit saattavat edetä joissain uudistuksissa liian nopealla tahdilla. Maahanmuuttaja- ja seksuaalivähemmistöasiat ovat jälleen esimerkki tästä. Esimerkiksi 1980-luvun Suomessa em. asiat eivät olleet yhtä laajasti ja tiheään mediatapetilla kuin tänä päivänä. Mistä moinen muutos?

Libertaarit seuraavat pitkälle liberaaleja tässä asiassa. Libertaarit ovat usein hyvin avoimia uudistuksille, etenkin jos ne ovat heidän agendansa mukaisia.

VERDICT: Konservatismi pelkästään johtaa jonkinlaiseen pysähtyneisyyden tilaan. Liberalismi pelkästään johtaa jonkinlaiseen epäoptimaaliseen tilaan, jossa uuden ja vanhan välillä ei ole tarvittavia siteitä. Libertarismi taas ei ole mikään optimitila näiden välillä, vaan lähinnä pyrkii puuttumaan sekä konservatismin että liberalismin huonoihin puoliin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sarasvuon saarna

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi olla vähän munakkaampia ja äänekkäämpiä, eikä sellaisia anteeksipyytäviä nyrkillä tapettavia nyhveröitä?

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi keskittyä vähemmän toistensa omaisuuden tarkkailuun ja tarkasteluun, ja keskittyä sen sijaan enemmän omaansa ja sen kartuttamiseen?

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi olla enemmän ystävällisempiä toisilleen, eikä sellaisia kyräileviä selkäänpuukottavia vittumaisia paskiaisia kuten he nyt ovat?

SUMMA SUMMARUM

Jos otti kantaa näihin kolmeen, niin hyvä! Silloin saarna oli onnistunut. Muuten ei. Aamen!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

10 syytä kannattaa Perussuomalaisia

Kirjoitin toukokuussa 2012 harkitsevani liittymistä Perussuomalaisiin. Listaan tässä nyt lisää syitä - erityisesti libertaariperspektiivistä - minkä vuoksi persut ovat potentiaalinen poliittinen voima Suomessa.

  1. Perussuomalaiset ovat nimenomaan profiloituneet protestipuolueena vastineena "trion" tai "kolmikon" (SDP+KESK+KOK) vallalle. Siten Perussuomalaiset ovat potentiaalisin voima, joka voi ravistella suomalaista poliittista status quoa. Ja ravistelua nyt todellakin tarvitaan.
  2. Perussuomalaiset on suurin liikkuva ja vahventuva voima Suomen poliittisella kentällä tällä hetkellä. Toki suomilibertaareilla on Edistyspuolueensa ja kokoomusnuoret Schubakeineen ja Heikkisineen. Ongelma vain on se, että Edistyspuolueen kannattajakorttikeräys katkesi kuin kanan lento, estäen rekisteröidyn puolueen aseman. Schubak ja Heikkinen taas eivät ole kovin media savvy, ja eivät vetoa massoihin. Perussuomalaiset kasvavat, Edistyspuolue ja kokoomusnuoret eivät.
  3. Persujen Matti Putkonen on kovan linjan ammattiyhdistysvaikuttaja, jolla on potentiaalia suomalaisen ay-liikkeen muuttamiseen. Vielä kun saadaan lisää muita ay-vaikuttajia persujen riveihin, niin hyvä!
  4. Sampo Terho. Terho on poikkeuksellisen pätevä persu. Terho on mm. puhunut ylioppilastutkintojen määrän karsimisesta, työvoima"pulan" olemattomuudesta ja myös valtion talouden kiristämisen puolesta, vaikka Soini torppasikin varsin näkyvästi Terhon ryhmän talousraportin äänien menettämisen pelossa.
  5. Natsit, siis kansallissosialistit ovat ongelma persuissa, mutta Soini ja Lerner ovat nyt ryhtyneet vetämään kovaa linjaa kaiken maailman "heilaajia" vastaan. Mielestäni tapaukset James Hirvisaari ja Jani Viinikainen olivat täysin oikeutettuja persujen pitkän aikavälin etuja ajatellen. Persuissa on siten hyvä potentiaali kehittyä UKIP:n kaltaiseksi kansalliskonservatiiviseksi puolueeksi.
  6. Soini on tuonut kiitettävästi esille valtiovarainministeri Urpilaisen peittelyjä, tai jopa valehteluja, mitä tulee Suomen Kreikan kanssa tekemiin "vakuus"sopimuksiin. Käytännössähän on paljastunut, että vakuudet ovat varsin kehnoja, ja että suomalaiset eivät todennäköisesti saa koskaan rahojaan takaisin. Toisaalta persut ovat konservatiiveja, ja konservatiivit ovat usein hyvin sydämettömiä mitä tulee rahanlainaukseen tai velkojen anteeksiantamiseen. Toisaalta ei Kreikkakaan voi perseillä ikuisuuksia.
  7. Perussuomalaisissa on myös markkinaliberaaleja, kuten em. Sampo Terho ja Olli Immonen.
  8. Persujen poliisikansanedustaja Tom Packalén on ottanut varsin liberaaleja kannanottoja huumeisiin, ja nämä kannanotot ovat linjassa libertaarien huumepolitiikan osalta.
  9. Persujen kannat maahanmuuttopolitiikassa ovat oikeansuuntaisia, joskin pyrkivät ilmeisesti maahanmuuton määrän rajoittamiseen, siinä missä niiden tulisi pyrkiä maahanmuuton subventioiden poistamiseen. Toisaalta persut eivät halua puuttua subventioihin, koska he ovat kansanpuolue, ja subventioihin puuttuminen saatettaisiin nähdä puuttumisena myös han-suomalaisten sosiaaliturvaan.
  10. Persut ovat pääasiassa arvokonservatiiveja, mikä on hyvä asia. Myöskin useat persut, kuten Soini ja Simon Elo kannattavat kristinuskoa, toisin kuin liberaali vasemmisto. Persut eivät kompromettoi eli esitä uskontoa ja kristinuskoa huonossa valossa, toisin kuin liberaali vasemmisto. Ja se on hyvä asia.

Vaikka Perussuomalaisten pääideologia ei ole markkinaliberalismi, saattavat persut saada muut puolueet liikkeelle tekemään uudistuksia, kun näkevät persujen uhkaavan niiden valta-asemaa. Pääasia on kuitenkin suomalaisen poliittisen status quon ravistelu.

Lisäksi Perussuomalaiset ovat ainoita, jotka tuovat kansallisen perspektiivin politiikkaan. Siis perspektiivin, jossa valtiossa elävät ihmiset toimivat keskenään ratkaisten asioita. Nythän suomalainen politiikka on ollut hyvin pitkälle demareiden ja kokoomuksen kädenvääntöä työelämästä, siinä missä kepu hallitsee maaseudulla.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

Jälkipohdintoja siis tähän tekstiin:

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Pohdin tässä kirjoituksessa sitä, mikä näistä filosofioista voitti minkäkin osion.

---

1 Yksilönvastuu

Libertarismi olisi ehkä "liian raaka" yhteiskunnalle yksilönvastuussa. Libertaari ei tavallaan ajattele, että ei kaikki henkilön X epäonnistumiset välttämättä johdu täysin hänestä. Koska muut yhteiskunnassa toimivat henkilöt voivat vaikuttaa henkilön X epäonnistumiseen, tulee siis yksilönvastuuta lieventää. Libertaarien kanta yksilönvastuuseen on LIIAN jyrkkä, vaikkakin se saattaa olla vastalääke yksilönvastuuta hölläävään liberalismin kantaan.

Konservatismi painottaa yksilönvastuuta, mutta on tarvittaessa valmis koppaamaan yksilön yhteiskunnalliseen turvaverkkoonsa. Myöskään liberalismi ei säästele turvaverkossa, mutta jakaa sitä hieman turhankin avuliaasti, aiheuttaen vääristyneitä kannustimia (perverse incentive) tai siis suomalaisittain kannustinloukkuja, joissa työn tekemättä jättäminen on taloudellisesti kannattavampaa.

En kuitenkaan ole nähnyt, että Suomessa olisi missään vaiheessa sovellettu sosiaalietuuksiin erityisen kovaa tarveharkintaa, joten konservatismin käytännön toimivuus sosiaalietuuspolitiikassa jää nähtäväksi.

VOITTAJA: Konservatismi vaikuttaisi parhaalta välimuodolta extra-raa'an libertarismin ja passivoivan hölläkätisen liberalismin välillä.


2 Markkinat, markkinatalous

On selvää, että kahdesta suuresta, konservatismista ja liberalismista, molemmat puuttuvat markkinoihin, joskin konservatismi oletettavasti vähemmän. Siis paino sanalla oletettavasti.

Esimerkiksi verrattain konservatiivinen USA ei ole kunnostautunut sellaisena sosiaalietuuksien jakajana kuin Eurooppa, mutta sosiaalietuuksien sijasta USA:lainen byrokratia on sen sijaan paksu. Siinä missä Euroopassa jaetaan siis sosiaalietuus, USA:ssa avataan työpaikka valtion virastossa. Kumpi on sitten parempi?

Julkinen työpaikka luo talouskasvua jarruttavaa byrokratiaa, sosiaalietuus taas passivoitumista. Ei oikeastaan voi sanoa kumpi on parempi tai pahempi. Molemmat ovat ainakin huonoja ratkaisuja. Mikään ei nimittäin voita markkinaehtoista oikeasti jotain tuottavaa työtä.

VOITTAJA: Libertarismia ei voita mikään markkinoiden puolustajana.


3 Yksilönvapaus

Syytin konservatismia siitä, että se puuttuu mm. naisen oikeuteen saada abortti. Tietty myös kommunistiset järjestelmät kuten Ceaucescun Romania rajoittivat aborttia, ilmeisesti jotta työntekijöitä saataisiin kommunistitalouteen maksimimäärä. Tietty tämä kysymys on hyvin määritelmäriippuvainen, koska Ceaucescun Romania saattoi olla (ääri)liberaalin järjestelmän sijaan vasemmistokonservativiinen.

Kuitenkin konservatismi tunkee nenänsä ihmisten asioihin. Siinä missä konservatiivit ovat innokkaita tunkeutumaan ihmisten sukupuoli- ja lisääntymisasioihin asti, liberalismi sen sijaan jättää tunkeutumisen yleensä kansalaisen lompakkoon, josta lohkaistaan iso osa liberaalin järjestelmän instituutioihin verotuksen muodossa.

Sekä liberalismi että libertarismi painottavat laissez-fairea avioliitto-, sukupuoli- ja lisääntymisasioissa. Libertarismi myös lompakkoasioissa.

Kuitenkin kuten todettua, yksilönvapauksia ON mahdollista väärinkäyttää, ja niiden väärinkäyttö yleensä johtaa liberalismiin.

VOITTAJA: Libertarismi, mutta sillä varauksella, että yksilönvapauksia käytetään vastuullisesti. Konservatismille erityisiä miinuksia siitä, että se haluaa määrätä ihmisten lisääntymistä ja parinmuodostusta. Konservatismi on kuin perverssi pappi, joka haluaa kurkistella ihmisten makuuhuoneisiin.




4 Pakkovalta, autoritäriä

Liberalistisessa pakkovallassa ihastelin sitä, että se saa asiat toimimaan aina jollain tapaa. Ei tehokkaasti, ei taloudellisesti, ei inhimillisesti eikä nopeasti, mutta aina jollain tapaa. Eivät Neuvostoliitto ja DDR:kään olisi puksuttaneet niin pitkälle, ellei järjestelmä olisi jollain tavalla toiminut. Kuitenkin liberalistinen autoritäriä toimii vain lyhyellä tähtäimellä - kymmeniä vuosia tai vähän päälle ½-vuosisataa. DDR kesti 40 vuotta, Neuvostoliitto 70 vuotta. Suomalainen hyvinvointivaltio taas on puksuttanut vuoden 1966 Eduskunnan vasemmistoenemmistöstä lähtien.

Pitkällä tähtäimellä liberalistisesta pakkovallasta on taisteltava ulos, tai se kaatuu omaan mahdottomuuteensa, koska se jättää markkinat huomioimatta. Tämä taas johtaa merkittäviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin yhteiskunnassa.

Konservatismille taas miinuksia siitä, että se tunkee pakkovaltansa ihmisten seksuaalireviirille. Francon Espanja kielsi pornografian, jolloin seksuaalirikosten, kuten raiskausten ja ahdistelujen määrä nousi (lähde: Freakonomics kirja).

VOITTAJA: Libertarismi painottaa yksilöiden välistä rauhanomaista kanssakäymistä, johon ei liity merkittävää säätelyä tai pakottamista julkisen vallan taholta. Kaikki liberaalit järjestelmät kaatuvat ennen pitkää, jonka jälkeen ne siirtyvät kohti libertarismia. Näin DDR, Neuvostoliitto kuin kommunistinen Kiina.
Konservatismi taas on luokan outo lintu.


5 Rasismi

Kansallisaate eli nationalismi liittyy enemmän konservatismiin kuin liberalismiin. Konservatismi voi olla rasistista, jos kansallisuusaate nähdään kuuluvaksi vain tietylle etniselle ryhmälle. Hyvä esimerkki tästä voisi olla Serbia. Sen sijaan USA on onnistunut hyvin sellaisen kansallisuustunteen luomisessa, jossa kaikki etnisyydet voivat kokea sen omakseen.

Liberalismissa taas esiintyy positiivinen rasismi, mm. positiivisen syrjinnän muodossa. Liberalismi myöntää implisiittisesti, että jokin rotu on heikommassa asemassa kuin toinen.

VOITTAJA: Libertarismi painottaa laissez-fairea rotukysymyksissä. Niin etuoikeuksia kuin rajoituksiakaan ei tulisi säätää rotuun perustuen. Libertarismi painottaa, että myös positiivisella syrjinnällä voi olla negatiivisia vaikutuksia, kuten uhriutuminen.

Toisaalta, jos rasismia esiintyy, esiintyy sitä yleensä konservatismin taholta. Joskus se voi olla oikeutettua, joskus ei. Liberalismi taas osoittaa, että hommat on saatava hoidetuksi jollain tapaa, ja yhteiskunnan on pyörittävä, joten se ottaa syrjityt rodut yhteiskuntaan mukaan positiivisen syrjinnän kautta.

Konservatismi on siis inherintisti rasistinen, kun liberalismi taas konservatismin vastaparina taas äärisuvaitsevainen. Mielestäni libertarismi selviää tässäkin voittajaksi.


6 Uskonto

Jos se vain konservatiiveille sallitaan, he tekevät uskonnosta yhteiskunnallista. Vaikka useimmat maailman pääuskonnoista antavatkin kestävät eettis-moraaliset ohjeet elämän elämiseen, konservatiivit rikkovat yksilönvapauksia uskonnon pakottamisella. Usein uskonto on kyseisen maan tai kulttuurin pääuskonto. Länsimaissa kyseessä on aina kristinusko. Esimerkiksi tämän päivän Unkarissa pääpuolue, konservatiivinen Fidesz on ilmeisesti lisännyt kristillisten ohjelmien määrää tv:ssä ja radiossa, ja tehnyt rukoushetkistä pakollisia Unkarin kouluissa. Toisaalta Unkarissa oli ateistinen kommunistihallinto, joten vuoroin vieraissa. Tässä taas havaitaan, miten konservatismi on liberalismin vastapari.

Tästäpä aukeaakin sitten hyvä aasinsilta liberalismiin. Liberaalit yleensä kompromettoivat uskontoa. Heille liberalismi ON uskonto itsessään. Toki liberaaleilla on syynsä uskonnon kompromettointiin. Se on ollut joko osa konservatistista hallintoa (Venäjän tsaari & ortodoksinen kirkko), tai se ei ole toiminut liberaalien haluamalla tavalla - siis tuoden yhteiskuntaan sitä mitä liberaalit haluavat.

Libertaarit sen sijaan toimivat ateistisella tai uskonnottomalla tavalla, korostaen universaaleja oikeuksia ja vapauksia - oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, omistusoikeutta, uskonnonvapautta jne. On ongelmallista, jos nämä universaalit oikeudet ja arvot pakkosidotaan johonkin tiettyyn uskontoon, ja vielä kuvitellaan, ettei niitä voi olla olemassa ilman ko. uskontoa, ja että muut uskonnot eivät toteuta näitä arvoja.

Liberaalien ehdoton ansio uskontoasioissa on uskonnollisten konservatiivien pitäminen kurissa. Koska jos liberaaleja ei ole poliittisella kentällä, niin SINÄ uskot JUMALAAN. Halusitpa tai et.

VOITTAJA: Libertarismi, koska se ei suosi tiettyä uskontoa, eikä pakota sitä muille. Toisaalta se ei myöskään tarpeettomasti ylikompromettoi uskontoa kuten liberalismi.


7 Tasa-arvo, tulonsiirrot

Liberalismi on pyrkinyt tuhoamaan patriarkaalisuuden perinnettä korostavaa konservatismia feminismillä. Osittain oikeutetusti - esim. naisten hyväksyminen tiettyihin ammatteihin, ja osittain oikeudettomasti, kuten saavutuksista riippumattomia naiskiintiöitä ajamalla. Liberalismin huonoihin puoliin kuuluu kuitenkin se, ettei se ole ajanut naisten asemaa markkinaehtoisesti. Suomen noin 600 000:sta kuntatyöntekijästä 75 % on naisia. Siten julkisesta sektorista on muodostunut erityisesti naisvaltainen suojatyöpaikkasektori, joka osaltaan vaikuttaa lisääntymiskäyttäytymiseen ja parinmuodostukseen (vähemmän lapsia, koska julkinen sektori elättää, vähemmän avioliittoja, koska naisilla alhaisempi insentiivi etsiä elättävä mies).

Toisaalta esim. Saudi-Arabian tapaisesta naisten oikeuksien polkemisesta aiheutuu merkittäviä tehokkuustappioita yhteiskunnalle, joten on löydettävä keskitie.

Mielestäni konservatismi ottaa verrattain hyvin huomioon sukupuolten väliset eroavaisuudet ja niiden huomioimisen yhteiskunnassa. Pidän miehiä naisia parempina johtajina. Jos naisille annetaan johtajan asema yhteiskunnan kautta, niin ongelmia on luvassa - muodossa tai toisessa. Jos naiset ovat niin ylivertaisia johtajina miehiin verrattuna, niin miksi he eivät ole laajemmin edustettuina yksityisten yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa?

En pidä siitä, että naisille pitää johtajan asema julkisen sektorin säätelyn ja toimenpiteiden avulla. Siksi konservatismi miellyttää minua tässä asiassa.

Myös konservatismin kannanotto tulonsiirtoihin miellyttää minua. Erityisesti amerikkalaiset konservatiivit postuloivat, että tulonsiirrot ovat kuin veden kantamista kaivoon. Köyhät usein tuhlaavat rahat tuottamattomiin kohteisiin tai ylihintaisiin, järjettömiin ostoksiin, jolloin tulonsiirrot ovat rahan haaskausta.

Toisaalta historia on taas osoittanut - ja juuri konservatiivien tulisi huomioida menneisyys-perspektiivi - että jonkinlainen köyhäinapu tai sosiaalihuolto pitää olla olemassa - ja että tulonsiirrot ovat yksi tapa toteuttaa se. Kuitenkin käytännössä tulonsiirrot tarkoittavat usein erilaisia etuuksia erityisesti etnisille vähemmistöille valkoisissa maissa - mustille, hispanoille ja aasialaisille. Siten konservatismissa vaikuttava rasismi-aspekti usein estää tulonsiirtojen kannattamisen näille ryhmille, siinä missä liberalismi ei näe tässä mitään ongelmaa.

VOITTAJA: Yllättäen pidän konservatismista tämän kohdan viitekehyksessä. Konservatismi suhtautuu nihkeästi sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen (yhteiskunnalliseen) tasa-arvoon, ja jonkin verran myös tulonsiirtoihin. Mielestäni on ihan jees olla arvokonservatiivi, mutta talousliberaali. Siis konservatiivinen seksuaalis-sosiaalisissa asioissa, ja liberaali taloudellisissa asioissa.


8 Militärismi, asevarustelu, asevelvollisuus

Konservatismiin liittyy jonkin verran eksessiivisen eli ylitse menevän voiman käyttöä ja sen ihailua. Amerikkalaisten konservatiivien "Gun Rights Lobby" on yksi esimerkki tästä. En pysty ymmärtämään jenkkiä, joka ostaa 2 000 dollarilla aseita torjuakseen osittain sosiaalisista ongelmista kumpuavia uhkia. Ostaisi vaikka 500 dollarilla pyssyn ja käyttäisi loput hyväntekeväisyyteen.

Liberalismiin liittyy asevelvollisuudesta luopuminen, osittain äärivasemmistolaisen propagandan siivittämänä. Liberalismin ansio tässä on se, että se osoittaa konservatiiveille, että on pehmeämpiäkin keinoja erilaisten ongelmien ratkaisuun. Koska vasara on konservatiivien ainoa työkalu, kaikki ongelmat näyttävät naulanpäiltä. Toisaalta puna-armeijan esimerkkiä seuraten liberaalit ovat kuitenkin jokseenkin tahdottomia toimimaan voimakkaasti (suur)armeijaa vastaan.

Libertarismin ansioihin kuuluu erityisesti yleisen asevelvollisuuden eli sotaväenoton kritisointi. Mm. taloustieteilijä Milton Friedmanin (se oikea Friedman, en minä) kiistattomimpiin saavutuksiin USA:ssa kuuluu yleisen asevelvollisuuden kumoaminen. Libertaarit ovat osoittaneet kiistattomasti, että yleinen asevelvollisuus johtaa yhteiskunnassa tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin, jolloin sitä pitäisi käyttää vain suursodan aikana.

VOITTAJA: Pidän konservatiiveja varsin joustamattomina, mitä tulee voimankäyttökysymyksiin. Mielestäni liberalismin ja libertarismin ansiot menevät jotakuinkin tasoihin tässä. Tietty jos voimaa pitää käyttää, niin konservatiiviset asehullut ovat mitä mainioimpia henkilöitä ko. hommaan. Kuitenkin voimankäytön tulisi olla viimeinen keino, myös yhteiskunnallisissa asioissa. Konservatiivit ovat liian herkkiä ratkaisemaan asiat väkivalloin.

Esimerkiksi useat konservatiivit ovat islamofobeja, ja kannattavat jonkinlaista "reconquistaa" nyky-Euroopassa.


9 Perhe, suku, avioliitto, lähiyhteisö

Heti alkuun voi sanoa, että liberaalit menevät eniten metsään atomisoidessaan yhteiskunnan yksilöihin. Vaikka julkisen sektorin edessä yksilöä on käsiteltävä yksilönä, olisi täysin autistista ajatella, että yksilöt voivat olla olemassa ilman perhettä, sukua ja lähiyhteisöä. Samalla liberaalien suhtautuminen tarkoittaa autoritäriää, eli viranomaisvaltaa.

Konservatiivit taas kannattavat em. entiteettejä, mutta eivät kuitenkaan voimaannuta (empower) niitä poliittisesti. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi antamalla kyläyhdistykselle työvoimatoimiston tehtäviä, ja jakamalla majoitusrahaa 20-30-vuotiaan työttömän lapsensa majoittaville vanhemmilleen asumistuen jakamisen sijaan.

En tiedä mistä konservatiivien voimaannuttamisen puute johtuu, liberaalien vastustuksesta, vai siitä, että myös konservatiivit kannattavat tulonsiirtoja poliittisen suosion varmistamiseksi.

VOITTAJA: En oikein tiedä. Konservatiiveilla on oikeanlainen suhtautuminen entiteetteihin, mutta he eivät saa aikaan mitään. Liberaalit taas ovat liian autoritäärisiä. Libertarismikaan ei oikein toimi tässä.


10 Byrokratia, "Big State"

Keskeisin ero konservatismin ja liberalismin välillä oli se, että vaikka molemmat kannattavatkin suurta julkista sektoria, konservatiivit ajavat sitä ensisijaisesti julkisin työpaikoin ja liberaalit sosiaalietuuksin.

Useat konservatiivit puhuvat suuren julkisen sektorin haittavaikutuksista, mutta eivät kuitenkaan käytännössä tee asialle mitään.

VOITTAJA: Libertarismi. Suuri julkinen sektori vie markkinoilta niiden hyvää tekevää voimaa. Libertaarinen taloustiede on todistanut tämän varsin aukottomasti. Suuresta julkisesta sektorista pitäisi pystyä "downgradeamaan" hajautetummalle tasolle aina mahdollisuuksien mukaan. Muuten edessä on järjestelmän kriisiytyminen ja lopulta romahdus.


---


SUMMA SUMMARUM 1

Konservatismi ja liberalismi ovat usein vastapareina monissa kysymyksissä.

Konservatismin voi tiivistää siten, että konservatiivit ovat kuin uskovaisia, jotka haluavat pakottaa koko yhteiskunnan elämään tavallansa. Tarkoitus varmasti on hyvä, mutta kun kaikki eivät halua elää sillä lailla kuin konservatiivit ehdottavat - vaikka tämä tosiasiassa saattaisikin olla monessa tapauksessa hyvä vaihtoehto.

Libertarismi ottaa nimenomaan kantaa mitä tulee pakottamiseen. Libertaarit dissaavat sekä konservatiiveja että liberaaleja, mitä tulee pakottamiseen ja julkisen sektorin rooliin.

Tavallaan vaikka konservatiivit ovat enemmän oikeassa monessa asiassa kuin liberaalit, saavat he toiminnallaan aikaan joskus kielteisiä reaktioita. Libertaarit tuovat tämän hyvin esille.

Liberalismin ehdottomimmat ansiot liittyvät yhteiskunnallisten häiriötilojen korjaamiseen - siis joissa on käytettävä markkinaehdottomia toimenpiteitä, ja jaettava etuisuuksia. Libertaarit kuitenkin osoittavat hyvin, että liberalismi voi olla vain lyhyen aikavälin ratkaisu, ja siitä on luovuttava libertaarimpaan suuntaan, tai se pettää aikanaan liberaalien jalkojen alta.


SUMMA SUMMARUM 2

Konservatismi olisi varmasti ok suurimmalta osin. Ongelmia tulee, kun konservatiivit haluavat pakottaa muita ihmisiä. Liberalismi nousee tällöin konservatismia vastaan. Libertarismi taas korjaa molempien em. ideologioiden aikaansaannoksia ja asenteita, jotta voitaisiin palata yhteiskunnalliseen optimitilaan.


SUMMA SUMMARUM 3

Jokaisella ideologialla tai filosofialla on omat vahvuutensa tietyissä tilanteissa, eikä voida sanoa, että esim. "liberalismi on paha" tai "libertarismi ei toimi". Ja kääntäen on tilanteita, joissa ideologiaa X ei voida oikein soveltaa optimiratkaisun saavuttamiseksi.